Viisulippujen sietämätön kalleus

Torstaina Tukholman viisuliput tulevat myyntiin. Kaveriporukallani oli haaveena lähteä seuraamaan euroviisufinaalia. Olisihan se helppoa ja halpaakin, kun ei tarvitsisi matkustaa länsinaapuria kauemmas. No, olimme väärässä. Majoituksen saaminen osoittautuikin haastavaksi. Meidän olisi pitänyt aktivoitua jo toukokuussa. Hotellit ovat lähestulkoon täyteen buukattuja viisuviikon ajan. Ne, joissa olisi vielä majoituskapasiteettia, ovat hinnoitelleet itsensä pilviin.

Meidän jengimme kohdalla haasteena oli myös se, että olimme kiinnostuneita VAIN itse finaalista. Työ- ja opiskelukuvioiden takia emme pystyisi matkustamaan Tukholmaan katsomaan semifinaaleja tai kenraaliharjoituksia keskellä viikkoa. Myönnän, että minua nuo harkat eivät edes erityisesti kiinnosta.

Euroviisuklubin kautta oli toki mahdollisuus ostaa lippupaketti. Hienoa, että fanit otetaan tällä tavalla huomioon! Meidän tarpeisiimme paketin ostaminen olisi vain ollut liian kallista ja tarpeetonta.

Kaikki kulminoituu rahaan. Joillekin työssäkäyville, hyvin toimeentuleville ihmisille satojen eurojen sijoittaminen viisumatkaan ei varmasti tunnu kukkarossa. Itsekin haaveilen olevani vielä joskus vakaassa taloudellisessa tilanteessa. Nyt kun en ole, joudun priorisoimaan asioita. Valitettavasti viisumatka ei ole nyt listan kärkipäässä rahojeni sijoittamisessa.

Tekee mieli siteerata ABBAa: "money money money, must be funny, in the rich man's world". Turha kuitenkaan surra asiaa, jolle en tällä hetkellä mahda mitään. Toivotan siis Tukholmaan suuntaaville viisukavereilleni huikeaa reissua <3 Minä voin ruveta jo suunnittelemaan kisakatsomoa kotisohvalle ;) 

Breaking the silence

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta! Huomaan, että blogini on saanut uusia tykkääjiä Facebookissa. Kiitos kaikille teille!

Syksy on usein kuollutta aikaa viisuharrastukseni tiimoilta. Tiedän, että joissakin maissa euroviisukarsinnat ovat jo ovella. Ensi vuoden UMK:n juontajatkin julkistettiin. Se ei kuitenkaan vielä kiinnosta minua.

Olen siinä mielessä "huono" euroviisufani, etten jaksa hössöttää viisuista ympärivuotisesti. Monet ystäväni katselevat ja kuuntelevat viisuja koko ajan. He puntaroivat eri vuosikertoja, askartelevat jopa YouTube-videoita omista listauksistaan. Ihailen heidän omistautumistaan, koska minulla ei yksinkertaisesti riitä energia.

Viime vuonna tein sen virheen, että kuuntelin joitakin valittuja kappaleita jopa puoli vuotta ennen varsinaista kilpailua. Tämän takia olin lopen kyllästynyt näihin biiseihin, kun ne esitettiin itse Euroviisuissa. Suurin osa Euroopasta kuuli kappaleet tuolloin vasta ensimmäisen kerran. Minulle ne olivat jo puhkikuluneita.

Tykkään kyllä spekuloida etukäteen, millaisen biisin esimerkiksi Linda Bengtzing esittää ensi vuoden Melodifestivalenissa. Saan kuitenkin tietää sen vasta helmikuussa. Ei haittaa yhtään. Taidan oikeasti pidättäytyä kuuntelemasta kaikkia karsintakappaleita ennen kuin on vuosi 2016. Ei siinä ole mitään järkeä, että ensi vuoden viisuja pääsee kuuntelemaan jo nyt... UMK-kilpailijat julkistetaan vasta tammikuun puolella. Hyvä niin.

Mitä mieltä te olette? Onko siinä järkeä, että jotkut viisukarsinnat alkavat jo nyt? Vai pitäisikö kaikkien maiden odottaa ensi vuoden puolelle?

Pressivastaavana viisuristeilyllä

Eräs vuoden tärkeimmistä tapahtumista on euroviisuristeily. Euroviisuklubi OGAE Finlandin organisoima risteily järkättiin tänä vuonna jo kuudennen kerran. Homma on kasvanut niin suureksi, että faneja saapuu paikalle ympäri maailmaa. Risteilylle osallistuikin arvioiden mukaan viisuilijoita yli 30 maasta! Kyseessä on siis ihan maailmanlaajuisesti yksi suurimmista viisutapahtumista vuosittain :) Iso käsi meidän klubillemme, joka tämän kaiken on saanut aikaan!

Risteilyä tähditti kolme upeaa leidiä: Sonia (Iso-Britannia 1993), Ivi Adamou (Kypros 2012) sekä Sanna Nielsen (Ruotsi 2014). Juontajana toimivat drag artistit Jukka K ja Miss Divet. He vetivät sunnuntaina myös jälleen hulvattoman viisu-show'n, jossa ei annettu armoa kenellekään ;)

Viime vuonna sain kunnian haastatella Softengineä OGAE-uutisiin. Se oli hieno kokemus, joten kysyin olisiko tälläkin kertaa mahdollista tehdä jotain vastaavaa. Sain kokea jotain vielä parempaa. Euroviisuklubin puheenjohtaja Jouni pyysi minua organisoimaan pressipisteen risteilylle. Fanitoimittajat saivat ilmoittautua etukäteen ja pääsivät sitten haastattelemaan artisteja. Minun tehtäväni oli johdattaa artistit pressipisteeseen ja valvoa, että aikataulut pitivät.

Menin siis backstagelle, josta hain ensin Sonian haastateltavaksi. Täytyy myöntää, etten oikein tuntenut kuuluvani lavan taakse, vaikka minulla oli täysi oikeus mennä sinne. Sonialla oli mukana mies ja pieni tytär, jotka seurasivat perheen äitiä haastattelupaikalle.

Pressipiste oltiin sijoitettu Starlight Palacen yläkertaan, mutta siellä oli liian synkkää ja meluisaa. Menimme siis erään toimittajan ehdotuksesta rappukäytävään tekemään haastatteluja. Siellä olikin paremmat olosuhteet, eikä ohikulkenut risteilykansakaan häiriköinyt. Sonian mies joutui hieman hoputtamaan loppuvaiheessa meitä. Ehkäpä perhe halusi jo hyttiin lepäämään.

Sonia viisutoimittajien tentattavana.

Minulta jäi pressihommien takia näkemättä aina keikkojen alkuosat. Ei se kuitenkaan haitannut, koska oli niin mukavaa päästä viettämään aikaa viisuartistien kanssa. Juttelin myös paljon fanitoimittajien kanssa, joita oli tullut paikalle muun muassa Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista. Ivi Adamoun kanssa ei onneksi ollut mikään paniikki aikataulujen suhteen. Ivi jaksoi poseerata fanien kanssa ja jutella kaikille. 

Vasta 21-vuotias Ivi Adamou.  

Illan odotetuin esiintyjä oli Ruotsin oma Sanna Nielsen. Ei ollut epäselvyyttä, kuka nousi yleisön suosikiksi. Rytmikkäät "Sanna! Sanna!" -huudot raikasivat, eikä suosionosoituksille meinannut tulla loppua. Sympaattinen Sanna pääsi kuin pääsikin keikkansa jälkeen poseeraamaan yhteiskuvissa fanien kanssa. Valitettavasti haastatteluille ei ollut aikaa, mitä pahoittelin toimittajille useaan otteeseen. Toivottavasti kukaan ei pettynyt pahasti!

Kiitos ja kumarrus vielä OGAE:n suuntaan! Ensi vuonna risteillään taas, päivämäärä on laitettukin jo kalenteriin ;) Nähdään siis 3.9.2016!

Sanna Nielsen vaikutti häkeltyneen saamastaan suosiosta.

Månsia metsästämässä

Ennen kuin joku ehtii huolestua, otsikkoa ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti ;) Ei tarvitse siis soittaa poliisille ja hankkia stalkkaavalle fanille lähestymiskieltoa.

Perjantaina Måns Zelmerlöw esiintyi Porvoossa, lauantaina hän oli Tammisaaressa. Aivan kuten minäkin. Ystäväni asuu Tammisaaressa, ja kun kuulimme Månsin keikasta, halusimme ehdottomasti mennä paikan pääle. Valitettavasti hinta tuli vastaan. Halvimmat liput maksoivat 52 euroa, mikä tuntui kohtuuttoman kalliilta. Olkoonkin, että samalla hinnalla olisi nähnyt myös Tomas Ledinin.

Oikeastaan kyseessähän oli Tomas Ledinin konsertti. Måns oli aluksi vain yksi lämppäri muiden joukossa. Viisuvoiton jälkeen Månsin status nousi äkkiä "special guest stariksi". Monelle hän oli kuitenkin varmasti illan kohokohta.

Yleensä niin hiljainen Tammisaari näyttäytyi kerrankin eläväisenä ja vilkkaana kaupunkina. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja itse festareille osallistui arvioiden mukaan 6500 henkeä. Aika hemmetin hyvin kaupungille, jossa ei koskaan tapahdu mitään.

Meidän lisäksemme monet olivat keksineet, että musiikki kuului kaduille aivan yhtä hyvin - jollei paremmin. Linnoittauduimme CleanKallen portaille jonkun random mummelin kanssa :D Portailta oli täydellinen näkyvys esiintymislavan takaosaan. Seurasin suurella mielenkiinnolla roudausta - ja yhtäkkiä bongasin Månsin!

Juuri ennen keikan alkua Måns kapusi lavalle. Ei muuta kuin kamera esiin. Tunsin itseni paparazziksi, mutta hei, tätä vartenhan tänne tultiin!

Måns veti hienon setin, jossa kuultiin tietysti MF-hitit "Cara Mia" ja "Hope and glory". Keikan hauskin ja hämmentävin hetki oli, kun Måns ryhtyi vetämään yhteislaulua Allsång på Skansenin henkeen :D Vieressämme seisonut mummo tiesi kertoa, että kappale oli Lasse Berghagenin. Kiitos infosta, minä en kyseistä renkutusta tunnistanut.

Keikka huipentui tietysti "Heroesiin". Viisuvoittajan kuuleminen Tammisaaren kesäillassa oli hieno kokemus! Välkommen åter, Måns ;)

kuva: Måns Zelmerlöwin Facebook-sivu

La det swinge

Hilsen fra Oslo!
Terveiset Norjasta, viikinkien, vuorenpeikkojen ja Ketil Stokkanin luvatusta maasta. Kävimme kaverin kanssa parin päivän lomalla heinäkuun puolessavälissä :) Rakastuin Oslon kauniiseen kaupunkikuvaan ja norjalaisten mutkattomuuteen. Sympaattinen pääkaupunki, jossa voisin mieluusti käydä uudestaankin!

Ilokseni myös Norjan viisumenneisyys näkyi katukuvassa. Eräällä aukiolla oli esillä Norjan historian kannalta merkittäviä uutisia. Bobbysocksin viisuvoitto oli eräs niistä. Ikuisena nollakerholaisena tunnetulle Norjalle ensimmäinen voitto olikin taatusti viisuitsetunnon kannalta tärkeä juttu! :) Lehti on julkaistu euroviisujen jälkeisenä maanantaina, 6.5.1985.

Pyhiinvaelluskohteeni oli Oslo Spektrum, vuoden 1996 viisuareena. Spektrum oli ulkopuolelta yllättävän vaatimaton ja suoraan sanottuna ruma rakennus. Se kuitenkin maastoutui kaupunkikuvaan niin hyvin, ettemme aiemmin tajunneet kävelleemme sen ohitse.

Spektrum on toki edelleen suosittu tapahtumapaikka erilaisille konserteille ja urheilutapahtumille, mutta Euroviisuja siellä tuskin enää järjestettäisiin. Areenalle mahtuu parhaimmillaan 9000 katsojaa, mikä on nykymittakaavassa varsin vähän. Ajat ovat todellakin muuttuneet.

Det är GLOBEN!

Euroviisut tekevät paluun "maailman suurimpaan disco-palloon!" Juuri on julkistettu, että Tukholma isännöi ensi vuoden Eurovision laulukilpailuja. Areenana toimii 16 vuoden tauon jälkeen Ericsson Globe Arena, eli tuttavallisemmin Globen.

Nyt kun isäntäkaupunki on päätetty, omat reissusuunnitelmat konkretisoituvat. Tarkoitukseni on siis yrittää saada liput ensi vuoden viisufinaaliin. OGAE:n lippupakettia tuskin lähden hankkimaan, koska se on kallis, enkä kuitenkaan pääsisi paikalle kaikkiin harjoituksiin sekä semifinaaleihin. Viikonloppureissu Stokiksessa olisi unelmien täyttymys, joten täytynee ryhtyä lippujahtiin sitten kun ne tulevat myyntiin ^_^

OBS!
Arvonta jatkuu vielä 15.7 asti. Kipin kapin osallistumaan, niin huikea viisuaiheinen palkinto voi olla juuri sinun! ;) 

Arvonta!

En olisi uskonut tätä koskaan tapahtuvaksi, mutta blogillani on nyt 100 tykkääjää Facebookissa! Suuri kiitos kaikille blogini seuraajille! ^_^ Rupesin kirjoittamaan tätä blogia sillä ajatuksella, että ehkä muutamia viisufanikavereitani jaksaa kiinnostaa. Nyt lukijajoukko on kasvanut ihan tuntemattomillakin ihmisillä. En tiedä, mistä olette löytäneet blogini pariin, mutta olen jokaisesta lukijasta kiitollinen <3

Lupasin järjestää tämän rajapyykin ylittymisen kunniaksi jotain spesiaalia. Joten täältä pesee:

Tarjolla on euroviisuaiheisia palkintoja kolmelle onnekkaalle!
Sinun tarvitsee vain kommentoida tätä postausta nimimerkillä ja kertoa, millaisia juttuja tahtoisit blogistani lukea.
Arvontaan voi osallistua 30.6. asti.

Onnea matkaan!

Viisukrapula

Minulla on viisuähky. Ei jaksaisi kuunnella tämän vuoden biisejä tai lukea spekulointeja tuomari- ja yleisöäänien jakautumisista. Okei, ilman tuomareita Italia olisi voittanut. Ylivoimaisesti vieläpä. Tuomarit estivät myös Suomen pääsyn finaaliin. Pelkillä yleisöäänillä Pertti Kurikan Nimipäivät oltaisiin nähty lauantain finaalissa.

Turha kuitenkaan jossitella. Ruotsi valittiin voittajaksi ja sillä sipuli. Minulle olisi kelvannut myös Italia. Olin ennen kaikkea tyytyväinen, että Venäjä ei voittanut.

Jotkut ovat kitisseet siitä, että Ruotsi voitti niin lyhyen ajan sisällä uudestaan. Muistellaanpa 90-lukua. Ruotsi ei sentään ole voittanut neljä kertaa viiden vuoden sisällä, kolmena peräkkäisenä vuotena.

Loreenin voittaessa paukuttelin kovasti henkseleitäni, että lähden ehdottomasti Ruotsiin viisuilemaan. Siitä ei sitten tullut mitään. Ensi vuonna uusi yritys! Haluaisin kovasti päästä seuraamaan Euroviisuja paikan päälle.

Nyt kuitenkin pidän hetken viisuista lomaa. Ehkä kohta ei enää kyllötä.

Helpotuksen huokaus

Huh, se ei mennyt jatkoon! Kiitos Eurooppa, että kuulitte oikein! Vielä emme tietenkään tiedä, millaisia pisteitä Suomi on saanut (jos minkäänlaisia), mutta uskallan silti väittää, että PKN ei ole ollut kiinni finaalipaikassa.

Nyt varmaan joku taas vetää palkokasvin nenäänsä. Suomen edustajista kun ei ole saanut tänä keväänä sanoa yhtään poikkipuolista sanaa. Minäkin olen ollut harvinaisen hiljaa viisujen suhteen sosiaalisessa mediassa. Ne kerrat, kun olen arvostellut Suomen biisiä, olen saanut kuraa niskaan. Minut on leimattu suvaitsemattomaksi ja pikkusieluiseksi viisufaniksi, joka haluaa kuulla pelkkää "muovista euroviisumusiikkia". Äänessä ovat olleet sellaiset ihmiset, joita Euroviisut eivät ole aiemmin kiinnostaneet, eivätkä varmaan tämän jälkeen tule kiinnostamaan. Sehän oli nyt eurooppalaisten vika, että Suomea ei ymmärretty. Itse biisillä ja esityksellä ei suinkaan ollut asian kanssa tekemistä.

Myönnän, punk ei ole mieligenreni. En tosiaan kuuntele sitä päivittäin. Silti, on olemassa myös hyvin tehtyä punkia. "Aina mun pitää" ei valitettavasti ollut sitä. Arvostan kuitenkin itse bändiä, koska he tekevät rohkeasti omaa juttuaan, eivätkä välitä muiden mielipiteistä. Hollantilaistoimittajalta lipsahti, että Pertti Kurikan Nimipäivät "eivät ole nättejä". Porukka veti tästä hirveän haloon. PKN sen sijaan vaan nauroi kommentille ja Sami Helle taisi todeta, että heidän ei kuulukaan olla nättejä. Mielensäpahoittajat järkyttyivät taas ihan turhaan.

Summa summarum: PKN on ihan sympaattinen bändi. Toivottavasti jatkavat samaan malliin. Jos kehitysvammaisten asiaa saatiin vietyä nyt eteenpäin, ei kai se väärin ole. Sen sijaan Yleisradion toimintaa paheksun yhä. Muut Suomen karsintojen kisaajat eivät olleet samalla viivalla kuin PKN. Kaikilla pitäisi olla samat lähtökohdat heti kättelyssä. Vieno toivomukseni on, että ensi vuonna keskityttäisiin itse musiikkiin. Sen ei luulisi olevan liikaa vaadittu.

Omat suosikkini eilen olivat Viro, Venäjä ja Tanska. Myös Belgia jäi vaivaamaan hyvällä tapaa mieltäni ja Serbian Bojana huikaisi laulutaidollaan. Ääneni annoin lopulta Viron sympaattiselle duolle. Stig Rästa ja Elina Born toivat voittajien pressiin myös Suomen lipun! Jollain tasolla PKN taisi siis voittaa.

Kuva: Tiina Nuotio / Viisukuppila

Viisuisa viikonloppu Helsingissä

Minä ja Ooppera Skaalan ihana Essi

Lili ja Susie pistivät pystyyn kunnon show'n

Nämä valokuvat kiteyttävät aika lailla viime yön tunnelmat. Terveisiä siis Viking XPRS:n euroviisuristeilyltä!

Eilen oli varsinainen viisupäivä. Ensin pidettiin Euroviisuklubin esikatselutilaisuus Katajanokalla Kino K13-teatterissa. Melkein täysi salillinen faneja saapui paikalle arvioimaan tämän vuoden biisejä. Olen nyt jo onnistunut muodostamaan kappaleista mielipiteen. Taso ei ole yhtä hyvä kuin viime vuonna, mutta kymmenen kärki muodostui kirkkaasti. Pisteitä minulta saivat: Ruotsi, Saksa, Slovenia, Norja, Italia, Australia, Sveitsi, Viro, Malta ja Iso-Britannia.

Myös Viking Linen risteily lähti Katajanokalta. Illan kattaus oli monipuolinen: tietokilpailua, karaokea ja viisu-disco, esiintyjiä toki unohtamatta. Osallistuimme ystäväni Mairen kanssa tietokilpailuun. Päädyimme tasapisteisiin kolmannen henkilön kanssa, mutta arpaonni ratkaisi päävoiton minun edukseni! :D Harmillista kyllä, unohdin voittamani risteilylahjakortin hyttiin. Vielä toivon, että rehellinen siivooja on noukkinut kortin talteen ja saan sen joskus takaisin. Harmittaa tämä sähellys, koska ei sitä joka päivä pääsisi luxus-risteilylle :(

Illan ensimmäinen esiintyjä oli UMK:ssa hurmannut fanien suosikki Ooppera Skaala. Mezzosopraano Essi Luttinen asteli rohkeasti yleisön keskelle ja vakuutti minut täydellisesti läsnäolollaan. Ja se ääni! <3 En aina pidä oopperalaulajien tavasta laulaa, mutta Essin ääni miellyttää korviani.

Ooppera Skaala esitti muistaakseni Vivaldin sävellyksen konemusiikkivivahtein. Visa Oscar sämpläsi myös "Freestyler"-biisiä. Esitys oli kaikin puolin häkellyttävä. Essi oli niin täydellisen itsevarma yleisön edessä. Möllötin suuren osan ajasta haavi auki hämmästyksestä.

Pääsin onnekseni juttelemaan Essin kanssa esityksen jälkeen. Hän kertoi, että syksyllä Ooppera Skaalalta on tulossa isompikin show. Aion ehdottomasti osallistua.

Risteilyn pääesiintyjät olivat "Ruotsin CatCat", sisarukset Lili ja Susie Päivärinta. Bongasimmekin jo Susien matkalla laivaterminaaliin. Siskokset olivat äärimmäisen helposti lähestyttäviä ja hauskoja esiintyjiä. Huomasi kyllä, että heillä on vuosikymmenien kokemus takanaan. Siskosten isä on kotoisin Suomesta, mutta muutti Ruotsiin jo pikkupoikana. Lili ja Susie kertoivat kuitenkin ymmärtävänsä hieman suomea. He myös uskoivat, että suomalaiset pitävät heidän musiikistaan mollivireisten sävellysten vuoksi.

Minä ihastuin Päivärintoihin viimeistään tällä risteilyllä. Niinku nyt pyydetään yleisöä lavalle tanssimaan! Ystäväni oli näiden onnekkaiden joukossa. Meitä myös laulatettiin ja tanssitettiin legendaarisen "Okey okey" -koreografian tahtiin. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin hauskaa keikalla :D Viimeisen biisin aikana Lili ja Susie jalkautuivat fanien pariin tanssilattialle. Yhteiskuvia räpsittiin ja minä sain Susielta lämpimän halauksen. Odottamatonta, mutta mukavaa.

Tämmöisiä viikonloppuja saisi olla enemmän. Kiitos <3

Jollotusten vuosi

Tämän vuoden viisut taitavat olla heikoimmat miesmuistiin. Tai, ehkeivät heikoimmat, mutta mukana on paljon sellaisia biisejä, jotka eivät ole minun makuuni. Vuosi 2015 on erittäin balladipitoinen. Balladit eivät oikein ole kuppini teetä. Kestän kyllä pari hidasta biisiä per vuosi, mutta jos balladeja on parikymmentä, se on jo liikaa...

Toissalauantaina pidettiin Kotkassa epäviralliset esikatselut, jotka kaverini Mikko organisoi. Kuulin suuren osan viisuista ensimmäistä kertaa tuolloin. Musiikkivideot veivät varmasti osan keskittymiskyvystäni muualle, mutta kovinkaan moni kappale ei jättänyt suurta muistijälkeä. Mieleeni jäi epäolennaisia yksityiskohtia videoista, kuten Viron laulajattaren nuolaisu, pelottava Teletappi-herätyskello ja venäläinen, demoninen lapsi.

Jotkut kappaleet erottuivat kuitenkin positiivisesti joukosta. Enpä olisi vielä kuukausi sitten uskonut sanovani, että yksi näistä on SUOMI. Ei, en edelleenkään tykkää "Aina mun pitäästä". (Voiko noin sanoa?) Suomen ehdokas on kuitenkin mieleenpainuva, toisin kuin tusinatavaraballadit.

Tässä nyt joitakin alustavia suosikkejani. Oikeudet muutoksiin pidätetään.

Ruotsi

Slovenia

Saksa

Israel

Edelliseen tekstiin viitaten

Olen saanut tietooni asianhaaroja, jotka ehkä eivät ole lieventäviä, mutta selittävät paljon. En rupea retostelemaan yksityiskohdilla, koska ne eivät oikeasti kuulu kenellekään muulle kuin herralle itselleen.

Hänellä on nyt kuitenkin menossa rankka elämänvaihe, josta hän on jo avautunut julkisesti. En siis enää ihmettele, jos parin suomalaisen jutut eivät ole jaksaneet kiinnostaa. Töykeäähän se saattaa olla, mutta ihan ymmärrettävää.

Vaikka edellisestä tekstistäni saattoi saada katkeran kuvan, toivon Michał Wiśniewskille kaikkea hyvää. Haluan, että hän saa elämänsä kuntoon ja olisi onnellinen. Jätän hänet nyt rauhaan ja tyydyn kuuntelemaan musiikkia, johon alunperin ihastuin. Ei sillä niin väliä, millainen ihminen taustalta löytyy.

Peace!

Kun idoli paljastuu idiootiksi

Kerroin taannoin matkablogissani uskomattomasta reissusta Puolaan. Tapasimme siellä Ich Troje -yhtyeestä tutun Michał Wiśniewskin. Kuten muistanette, Ich Troje on edustanut Puolaa euroviisuissa kahdesti, vuosina 2003 ja 2006. Pidin heidän molemmista viisuistaan paljon, mutta erityisesti vuoden 2003 kappaleesta "Keine Grenzen".

Miten sitten päädyimme Puolaan? Se onkin uskomaton tarina. Tapasimme Michał Wiśniewskin ensimmäisen kerran syyskuussa hänen fanitapaamisessaan Ogrodzieniecissä. Michał hyväksyi meidät Facebook-kavereikseen ja piti yhteyttä ystäväni kanssa. Asia johti toiseen ja meidät kutsuttiin hänen luokseen tekemään haastattelua. Se tuntui aivan hullulta, mutta tartuimme tilaisuuteen.

Reissu oli mahtava ja pääsimme nauttimaan luksuksesta. Meitä kohtaan oltiinkin todella vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Olin hyvin otettu siitä, että sain haastatella ihailemaani artistia. Pidin sitä toimittajan urani kohokohtana ja jutusta tuli hyvä. Lähdimme Puolasta hyvillä fiiliksillä.

Mikä sitten meni vikaan? En tiedä. Michał lupasi lähettää minulle valokuvia itsestään juttua varten. Kyselin niiden perään parikin kertaa, mutta viesteihini ei reagoitu. Myös ystäväni yhteydenotot ignoroitiin herra Wiśniewskin taholta useaan otteeseen. Aiemmin meille oltiin sanottu, että voisimme soittaa ja tekstata koska tahansa, jos on jotain asiaa. Tämä ei ilmeisesti enää päde. Emme ymmärrä, mitä muka olemme tehneet suututtaaksemme hänet.

Ignooraminen on tässä pahinta. Olisi paljon reilumpaa, jos meille sanottaisiin suoraan: "Te olette ärsyttäviä, jättäkää minut rauhaan." Se olisi ihan OK. Nyt vain tuntuu hämmentävältä, koska emme tajua tätä tilannetta.

Tarkoitukseni ei ole loata Wiśniewskin mainetta, sen hän on jo tehnyt itse. Kovinkaan moni puolalainen ei ota häntä enää vakavasti. Palstamillimetrejä on kertynyt varmaan enemmän kuin Matti Nykäsellä ja Johanna Tukiaisella yhteensä. Tiesin kyllä, että hän on kiistanalainen persoona, mutta oletin lööppien olevan vain mustamaalausta. Nyt en enää usko siihen.

Mikä minua sitten eniten risoo? Varmaankin se, että aiemmin ihailemani ihminen osoittautui oikeassa elämässä moukaksi. Puolalaiset fanit vaikuttavat näkevän Michał Wiśniewskin ruusunpunaisten lasien läpi. Me kohtasimme nyt rankan totuuden, enkä tiedä pystynkö toipumaan tästä ikinä.

Melloparty hos mig

Melodifestivalen-kiertue on nyt saatu päätökseen. Matkalipun Wieniin voitti odotetusti iki-ihana Måns Zelmerlöw kappaleellaan "Heroes". Eihän tuosta voi sanoa muuta kuin VAU! Ystäväni on aivan vakuuttunut, että ensi vuonna viisuillaan Ruotsissa. Eipä minulla olisi mitään sitä vastaan. Malmön viisut jäivät väliin, mutta näitä kisoja en kyllä missaisi!

Pidimme kaverien kanssa finaalikatsojaiset luonani. Innostuin Ruotsi-teemasta vähän liiankin kanssa ;) Ruokalistalla oli muun muassa "G:sons Godbitar", "Estelles Prinsesstårta" ja muuta ruotsalaishenkistä purtavaa. Koristeluissakin mopo taisi karata käsistä...

Meillä oli myös oma pisteytys illan kappaleista. Lopputulos oli voittajan osalta ylivoimainen, mutta muuten sijoitukset poikkesivat aika lailla virallisista tuloksista.

1. Samir & Viktor: Groupie 14
2. JTR: Building it up 14
3. Dinah Nah: Make me (La la la) 32
4. Jon Henrik Fjällgren: Jag är fri (Manne liem frije) 28
5. Jessica Andersson: Can't hurt me now 4
6. Måns Zelmerlöw: Heroes 41
7. Linus Svenning: Forever starts today 16
8. Isa: Don't stop 6
9. Magnus Carlsson: Möt mig i Gamla stan 23
10. Eric Saade: Sting 20
11. Mariette: Don't stop believing 22
12. Hasse Andersson: Guld och gröna skogar 12

Olin järkyttynyt Dinah Nahin alhaisesta sijoituksesta. Toki se oli finaalin huonoin... Ruotsalaiset eivät selvästikään tajunneet kappaleen hittipotentiaalia... Hasse Anderssonin kansansuosiota en myöskään ymmärrä. No, ehkä minun ei tarvitsekaan.

Viisufanien parissa ollaan pari viime vuotta oltu sitä mieltä, että Mellojen musiikillinen taso on laskenut. Vuosi 2015 olikin mielestäni kovatasoisempi kuin pari viime vuotta. Ehkä kappalemäärän supistaminen teki ihan hyvää kilpailulle :)

Toivon Ruotsille menestystä täydestä sydämestäni. Harmi, että samaa en voi sanoa Suomen kappaleesta.

Aina mun pitää pettyä

Viimeiseen asti toivoin ihmettä. Kansalaisraatien pisteet herättivät toivon kipinän: Jospa Suomen kansa kuulisi oikein! Ehkä tämä ei olisikaan niin läpihuutojuttu. Pisteidenlaskun aikana toiveeni lässähtivät kuin pannukakku.

Eipä sillä, että lopputulos olisi oikeasti ollut yllätys. Tämä oli PKN:n kisa alusta alkaen. Yle teki harvinaisen selväksi, kenet Euroviisuihin pitäisi lähettää. Mediassa ei nähty tai kuultu UMK-aiheista juttua ilman mainintaa Kurikan pojista. Kansan syvät rivit tottelivat Ylen käskyä kiltisti, sillä kukapa ei haluaisi tuntea itseään suvaitsevaiseksi ja hyväksi ihmiseksi edes hetken ajan? Pieni sädekehän kiillotus teki varmasti terää. 

Mielestäni suvaitsevaisuutta ei nimittäin ole se, että ratsastetaan kehitysvammaisuudella. Kehitysvammaiset ovat samanarvoisia ihmisiä kuin ketkä tahansa muutkin. Olisi reilumpaa heitä kohtaan, että oltaisiin rehellisiä. Nimittäin kaikki positiiviset kommentit, joita olen lukenut ovat liittyneet yksinomaan BÄNDIIN. Pojat ovat sympaattisia, heidän edustusmatkansa on mahtava juttu. Tämä on loistava kannanotto suvaitsevaisuuden puolesta.

Entäs se biisi? Kuinka moni voi rehellisesti sanoa, että "Aina mun pitää" oli eilisillan paras sävellys? Edes omassa vaikeasti lähestyttävässä genressään? Punk ei ole koskaan lukeutunut suomalaisten lempimusiikkiin, enkä osaa uskoa että se on sitä nytkään.

Toivotan punk-pojille onnea matkaan. Sitä he tulevat tarvitsemaan, jos mielivät päästä semifinaalista jatkoon. Monilla eilisillan biiseistä olisi ollut siihen parempi mahdollisuus.

Ja voittaja on...

... Pertti Kurikan Nimipäivät? Satin Circus? Vai joku muu?

Pahoittelen hiljaisuuttani UMK:n suhteen. Tarkoitukseni oli arvostella jokainen alkukarsinta erikseen, mutta se nyt vain jäi. Finaaliin toisaalta valikoituivat kaikki suosikkini, joten mitäpä niitä pudonneita kappaleita enää muistelemaan.

Huomenna pääsemme vihdoin jännityksestä, kun UMK:n voittaja selviää. Myös salaperäisten finaaliraatien koostumus on julkistettu. Kategorioita on yhteensä kahdeksan: lapset, sateenkaariväki, martat (LOL), musiikintekijät, media, kansalaisraati, taksikuskiraati ja suomenruotsalaisraati. Varsin sekalainen seurakunta. Joukosta puuttuvatkin enää papit. Raadeilla on onneksi vain kymmenen prosentin painoarvo lopputuloksesta.

Uskallan tässä paljastaa, että hain itsekin mukaan kansalaisraatiin. Se olisi varmasti ollut hieno kokemus. En tullut valituksi, mutta koskaan tykkään itseni nolaamisesta, tässä on hakuvideoni :D No comments.

Seuraan siis UMK:n finaalin kotisohvalta käsin. Ei tuo oikeasti haittaa, sillä kärsin taas flunssasta. Voin ottaa finaali-illan rennosti ja mässätä. Onneksi myös finaalin musiikillinen taso on korkea, joten pääsen nauttimaan musiikistakin. Oikeastaan mukana on vain pari ällötystä, joita en kelpuuttaisi edustamaan. Ne ovat Pertti Kurikan Nimipäivät ja Angelo De Nile. PKN:n perustelut olenkin jo kirjoittanut. Angelo De Nile puolestaan aiheutti suurta myötähäpeää esityksellään. Ei se biisikään mikään kehuttava ole.

Jos suosikeista puhutaan, minulla on niitä nyt yksi. Opera Skaala yllätti live-esityksellään. Mitään niin ammattitaitoista ja hienoa en ollut nähnyt Suomen karsinnoissa miesmuistiin! Oopperadiiva Essi Luttinen esiintyy pilke silmäkulmassa kunnon camp-akan tavoin (mikä on siis suuri kohteliaisuus viisufanin suusta). "Heart of Light" on nyt kolahtanut minuun kunnolla. Ääneni menee varmasti Opera Skaalalle.

Satin Circusin ja Soljun biisit ovat yhä loistavia, mutta molempien esityksistä puuttui puhtia. Toivon, että huomenna skarpataan paljon. Shavan bhangra-iloittelu saa myös aina hymyn korviin. Jouni Aslak veti lisäksi kappaleensa varman ammattitaitoisesti. Meillä on paljon hyviä vaihtoehtoja ja ihan konkreettiset mahdollisuudet menestykseen. Pertti Kurikan Nimipäivien biisillä sitä menestystä ei kuitenkaan saavuteta. Sano minun sanoneeni, saatana.

Tervetuloa viisuihin, Australia!

En aluksi meinannut uskoa lukemaani, mutta totta se on! Juhlavuoden kunniaksi EBU on kutsunut Australian osallistumaan tämän vuoden euroviisuihin. Kutsuun vastattiin myöntävästi.

Ausseissa ollaan seurattu viisuja vuosikaudet. He saivat myös kunnian olla mukana väliaikanumerossa Kööpenhaminassa. Maassa on jopa järjestetty omat puhelinäänestykset, vaikka he eivät olekaan saaneet vaikuttaa viralliseen lopputulokseen. Mielestäni Australia on siis enemmän kuin tervetullut mukaan.

Viisufanien parissa kuhistaan kovasti tulevan edustajan henkilöllisyydestä. Nähdäänkö euroviisulavalla kenties Kylie Minogue tai Sia? Entäpä Savage Garden -yhtyeen comeback? Olisihan se mahtavaa, jos viisuihin osallistuisi australialainen supertähti. Onhan kyse sentään ainutlaatuisesta tilaisuudesta.

Mikäli Australia sattuisi voittamaan, viisuja ei kuitenkaan järjestettäisi eteläisellä pallonpuoliskolla. Voiton sattuessa kohdalle kisat pidetään Euroopassa. En tiedä, saako Australia itse päättää järjestäjämaan, vai tulisiko käsky korkeammalta taholta. Periaatteessa siis järjestäjämaa voisi olla vaikka Suomi ;) Itse olen kuitenkin Ison-Britannian kannalla.

Kyseessä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun euroviisuissa on nähty australialaisia artisteja. Tunnetuin heistä lienee Olivia Newton-John, joka edusti Isoa-Britanniaa vuonna 1974. Niin ikään brittejä edusti brisbanelainen Gina G. Myös Irlannin viisuihme Johnny Logan on syntyjään kengurujen maasta. Saksaa vuonna 2006 edustaneen Texas Lightning -yhtyeen laulusolisti Jane Comerford tulee myös Australiasta. Tiedättekö muita?

Viisukevään startti

Viime viikonloppuna oli varsinainen "superlauantai". Silloin polkaistiin käyntiin kaksi minulle kiinnostavinta karsintaa, UMK ja Melodifestivalen. Myös Tanska valitsi edustajansa tuona samana päivänä. Minun oli tarkoitus mennä Pasilan studioille katsomaan livenä UMK:n ensimmäistä alkukarsintaa. Valitettavasti flunssa pilasi suunnitelmat ja jouduin jäämään kotisohvalle potemaan. Harmittaa vieläkin hieman, mutta minkäs sille mahtaa.

YLE muisti minua ja useita tuntemiani viisuihmisiä ilmaisella äänestyskoodilla. He olivat todennäköisesti saaneet puhelinnumeroni ilmoittautuessani UMK-karsintaan. Mysteeri on, miten jotkut tietämäni henkilöt saivat viestin, vaikka:

a) he eivät olleet antaneet tietojaan YLE:lle

b) tai äänestäneet koskaan euroviisukarsinnoissa

Tutkimattomia ovat Yleisradion tiet.

Eihän koodia suvainnut heittää hukkaan. Näpyttelin ääneni Satin Circus -yhtyeelle. Vaikka poikien live-esitys ei ollut erityisen hyvä, pidän heidän biisiään koko kilpailun parhaimpana ja kansainvälisimpänä. Satin Circus oli ehdottomasti karsintansa paras akti. Uskon heidän petraavan esitystään finaalissa ja sydämeni pohjasta toivon heidän myös voittavan.

Kilpailun ennakkosuosikista ei sen sijaan ole epäselvyyttä. Yleisradio näyttää tekevän kaikkensa, jotta tämä kehitysvammaisten muodostama punk-bändi pääsisi edustusmatkalle. Voidaan oikeastaan sanoa, että YLE suosii Pertti Kurikan Nimipäiviä kaikessa uutisoinnissaan ja UMK:n mainonnassa. Se on niin ilmiselvää ja epäreilua muita kilpailijoita kohtaan.

Trendinä vaikuttaa olevan myös, ettei bändistä tai heidän biisistään saisi sanoa poikkipuolista sanaa. Se tulkitaan välittömästi syrjinnäksi. Ihmisistä on tullut ihan hemmetin herkkänahkaisia. Minulle on aivan sama, että Pertti Kurikan Nimipäivien jäsenet ovat kehitysvammaisia. Minulla ei ole mitään heitä vastaan. En vain pidä heidän biisistään. Se on puolitoista minuuttia melusaastetta, jolla ei ole mitään asiaa Euroviisuihin. Jos bändi olisi osallistunut kilpailuun paremmalla kappaleella, en olisi näin kovasti heidän voittoaan vastaan.

Ruotsinmaalla puolestaan vanhat konkarit jyräsivät. Finaaliin porskutti suklaasilmäinen Eric Saade täysin mitättömällä kappaleella. Sävellyksen keskinkertaisuutta oltiin selvästi kompensoitu panostamalla koreografiaan ja visuaalisiin elementteihin. Sori Eric, mutta minulle ne eivät riitä. 

Ericin kanssa finaaliin pääsi Jessica Andersson, hänkin moninkertainen Melodifestivalen-konkari. Jessica esitti perusballadin, joka oli kieltämättä ihan kaunis. "Ihan kiva" harvemmin vaan on resepti menestykseen. Usein Mellojen eka semi on ollut tasoltaan vaisuhko, joten pistän toivoni seuraaviin viikkoihin. 

Löysinhän minä myös vuoden ensimmäisen suursuosikin sieltä! Ylimmässä kuvassa komeilee kolmesta nukesta koostuva bändi Dolly Style :D Molly, Holly ja Polly esittivät hömppäisän "Hello Hi" -kappaleen, jolla he pääsivät Andraan. Tytöillä on siis vielä teoreettinen mahdollisuus finaalipaikkaan. Kawaiiii!

Andreas Lundstedt: Mitt positiva liv

Andreas Lundstedt & Cecilia Blankens: Mitt positiva liv (2012)

Andreas Lundstedt on tuttu nimi viisuihmisille. Hän on osallistunut Melodifestivaleniin niin sooloartistina (1996, 1997, 2007 ja 2012) kuin Alcazar-yhtyeen riveissäkin (2003, 2005, 2009, 2010 ja 2014). Hänet nähtiin myös Sveitsin edustajana vuoden 2006 euroviisuissa osana six4one-kokoonpanoa.

Viimeistään vuonna 2007 Andreasin nimi oli koko kansan huulilla. Hän kertoi julkisesti olevansa HIV-positiivinen. Paljastus oli käänteentekevä. Kukaan muu ruotsalaisjulkkis ei ollut uskaltanut tulla kaapista asian suhteen.

"Mitt positiva liv" kertoo Andreasin elämäntarinan ennen ja jälkeen diagnoosin. Andreas kutsuu virustaan leikkisästi HIV-stinaksi, jonka kanssa hän on vähitellen oppinut elämään. Tie nykytilanteeseen on ollut pitkä ja kivinen. Andreas ei kertonut sairaudestaan kenellekään kymmeneen vuoteen. Seuraukset olivat tuhoisat. Andreas ajautui käyttämään huumeita ja kärsi ahdistuksesta. Samalla hän oli myös se Alcazar-tähti, jonka me tunnemme.

Kirja ei silti ole masentavaa luettavaa. Andreas korostaa, että on nykyisin onnellinen. Hän on hyväksynyt HIV-stinan osaksi elämäänsä ja on oppinut jopa rakastamaan sitä. Nykyisin Andreas toimii HIV-aktivistina ja on taatusti ollut suurena apuna kohtalontovereilleen.

Jos ruotsin kieli on vähänkään hallussa, suosittelen tarttumaan tähän kirjaan. Vakuutan, ettei se ole hukkaan heitettyä aikaa.

UMK 2015: Ensimmäinen alkukarsinta

Ketutukseni UMK:ta kohtaan on hieman laantunut. Olen nyt makustellut kappaleita ja tullut siihen tulokseen, että taso on vallan mainio. Tämä taitaa olla kaikista monipuolisin Suomen karsinta vuosikausiin.

Vähän kyllä sieppaa, ettei tänä vuonna järjestetä lainkaan yleisölle avoimia karsintoja. Alkukarsinnat ja finaali kisataan ilmeisesti Ylen studioilla sisäpiirin parissa. Harmittaa, koska olisin voinut lähteäkin seuraamaan finaalia paikan päälle. Tässä suhteessa UMK ottaa takapakkia. Sääli.

Kilpailu etenee siis kolmen alkukarsinnan kautta finaaliin. Ensimmäinen karsinta järjestetään lauantaina 7.2. Se menee päällekkäin Melodifestivalenin startin kanssa, mutta aion todennäköisesti pysyä tiukasti Ruotsin kanavalla. Sori, olen maanpetturi.

UMK:n ensimmäisessä karsinnassa nähdään:

Hans On The Bass – Loveshine

Tämä kokoonpano kokeili onneaan jo ensimmäisessä UMK:ssa. Tuolloin tie katkesi nettidemovaiheeseen. Suomenruotsalainen yhtye on julkaissut kolme albumia ja saanut ihan mukavasti radiosoittoakin. Valitettavasti en usko, että tällä biisillä he tulevat nousemaan maailmanmaineeseen. Pikkusievä jammailu sopisi paremmin vakuutusmainoksen taustamusiikiksi kuin euroviisuihin. Ei jatkoon.

Vilikasper Kanth – Äänenkantamattomiin

Vilikasper muistetaan Idolsista ja Voice of Finlandista. Niissä ei tullut menestystä, mutta onnistuuko nuorukainen lyömään itsensä läpi UMK:n kautta? "Äänenkantamattomiin" jäi kyllä heti soimaan päähäni. En vain oikein innostu Vilikasperin lauluäänestä... Se käy korviini erityisesti kertosäkeen kohdalla. Koska tämä kuitenkin on ihan mukava radiopoppis, tässä joukossa päästäisin jatkoon.

Norlan El Misionario – No Voy A llorar Por Ti

Espanjankielistä hip hopia UMK:ssa - mikä ettei! Havannassa syntynyt Norlan on asunut jo kymmenen vuoden ajan Suomessa, mutta luo uraa espanjaksi. Arvostan sitä, että mies on pysynyt juurillaan. Valitettavasti tämä biisi ei ole ihan minun kuppini teetä. Epäilen kappaleen sanoman jäävän myös vieraaksi suurelle yleisölle. Kiitos kuitenkin käynnistä, Norlan! Ei jatkoon.

Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää

Kovasikajuttu-dokumentista kansankunnan tietoisuuteen noussut punk-bändi on kieltämättä kisan kohutuin nimi. Monet jo ovat veikkailleet tätä voittajaksi. Epäilen kuitenkin, etteivät nämä ihmiset ole kuunnelleet edustuskappaletta ollenkaan. Se kestää vaivaiset puolitoista minuuttia, enkä voisi väittää kuulevani siinä viisuvoittajan piirteitä. Ilmiönä Pertti Kurikan Nimipäivät on huikea, mutta olisivat edes tehneet kunnollisen biisin... Jatkoonhan tämä menee, enkä nyt kauheasti pane vastaan.

Pihka ja Myrsky – Sydän ei nuku

Bändi edusti minulle ihan "nevahööd"-osastoa. Odotin nimen perusteella jotain tekotaiteellista meininkiä. Elektroniset elementit tulivatkin mukavana yllätyksenä. Jankuttava kertosäe on valitettavasti kappaleen heikoin lenkki. Ei jatkoon tällä kertaa.

Satin Circus – Crossroads

Meillä on käsissämme hitti ennen kuin kilpailu on vielä alkanutkaan. Satin Circus nousi Suomen iTunes-listan kärkeen ohittaen jopa Elastisen. Jos minulta kysytään, Suomen edustussävelmä on tässä. Biisi on kansainvälinen, hyväntuulinen ja jää soimaan päähän kertakuulemalla. Pojat vaikuttavat myös sympaattisilta esiintyjiltä. Uskon ja toivon, että Satin Circus porhaltaa suoraan finaaliin. Mikäli näin ei tapahdu, kyseessä on valtava oikeusmurha.

Uusien Mokien Kilpailu

Ilmassa oli jännitystä ja spekulaatiota. Fanit pohtivat, ketä nähtäisiin Suomen euroviisukarsinnassa. Nimet ja kappaleet oli määrä julkistaa ensi tiistaina. Jotain meni kuitenkin vikaan. Eilen havahduttiin siihen, että UMK 2015 -kokoelmalevyn tiedot löytyivät jo Spotifysta. Yhden kappaleista pystyi jopa kuuntelemaan ulkomailta käsin. Tarkoin varjeltu salaisuus paljastui.

Ensireaktioni oli facepalm. Ei TAAS. Mokailu kun ei ole mitenkään vierasta Uuden Musiikin Kilpailulle. Myös vuonna 2012 kilpailun finalistit paljastuivat vahingossa. Tuolloin kokoelmalevyn tiedot näkyivät etuajassa CDON.com-verkkokaupassa.

Aluksi ajattelin, että tämäkin oli vahinko. Nyt en ole kuitenkaan asiasta enää varma. Eihän kukaan voi olla näin idiootti? Todennäköisempää on, että vuoto tehtiin puhtaasti mediakohun takia. Nyt UMK on päässyt otsikoihin. Puhutaan jopa julkisuuteen vuotaneen kappaleen diskaamisesta. En usko, että se tulee tapahtumaan, mutta onpahan Voice of Finland -voittaja Siru ainakin tämän jälkeen koko kansan huulilla. "Tämä oli se biisi, joka meinattiin diskata."

Oli miten oli, tapahtunut jätti minulle pahan maun suuhun. Ehdin jo varovaisesti innostua Suomen viisukarsinnasta. Uskon kyllä, että joukossa on hyviä biisejä. En vain pidä tavasta, jolla UMK:ta luotsataan. Kisaa pitäisi viedä eteenpäin laadukkaiden artistien ja kappaleiden avulla. Ei kohujen kautta.