Kuten on tullut todettua, olen liian laiska seuraamaan eri maiden viisukarsintoja. Jotkut fanit kyllä kahlaavat jokaisen karsinnan läpi, pisteyttävät kandidaatit ja käyvät niistä kiivasta keskustelua. Minulla ei riitä energia siihen.
Sen sijaan kuuntelen satunnaisesti karsintatyrkkyjä, jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan. Nyt sellainen löytyi Latviasta. Tämä kappale on yksi 24 semifinalistista, jotka tavoittelevat matkalippua Kööpenhaminan Euroviisuihin. Karsinta tosin käydään vasta ensi vuoden puolella, mutta fanien iloksi laulut ovat jo nyt kuunneltavissa.
Kappaleen "Here I am again" esittää laulajalupaus nimeltään NIKO. Hän kilpaili edustuspaikasta myös vuonna 2013, mutta joutui tyytymään kuudenteen sijaan. Katsotaan, mihin nuorukaisen rahkeet tällä kertaa riittävät. Vaikka menestystä ei tulisikaan, aistin tässä biisissä fanisuosikin piirteitä ;) Onhan esittäjänä katseenkestävä artisti, sävelmäkin on tarttuva ja sen tahdissa voi tanssia. Mikä tärkeintä, minulla on jälleen uutta musiikkia soittolistalleni.
Tänään on julkaistu 12 artistia, jotka kilpailevat vuonna 2014 Suomen euroviisuedustajan paikasta. Uuden Musiikin Kilpailu eli UMK on siis jo polkaistu käyntiin, vaikka voittaja valitaan vasta ensi vuonna. Finaali järjestetään Barona Areenalla 1.2.2014 ja mukaan mahtuu kahdeksan toiverikasta artistia. Keitä he siis tänä vuonna ovat?
Edustuspaikkaa tavoittelevat: Lauri Mikkola, Clarissa & Josh Standing, MadCraft, Mikko Pohjola, Jasmin Michaela, Hukka ja Mama, Hanna Sky, MAKEA, Dennis Fagerström, Softengine, Lili Lambert ja MIAU. Edelleen voisi kysyä: siis ketkä? Pari nimeä on minulle tuttuja Voice of Finland -kisasta, mutta muuten joukko on varsin tuntematonta. Toisaalta eipä kilpailussa, jossa etsitään "uutta musiikkia" juuri ole sijaa vanhoille konkareille :P
UMK on järjestetään nyt kolmatta kertaa. Jotkut viisufanit toivovat, että myös viimeistä. Itselläni on ristiriitaiset fiilikset. Euroviisukarsintamme musiikillinen taso on kieltämättä kohonnut parin vuoden aikana. Tänä vuonna olisin kelpuuttanut useammankin ehdokkaan edustajaksi asti. Vika ei siis ole biiseissä tai artisteissa. Formaatin epämääräisyys mättää.
UMK:n perimmäinen tarkoitus on jäänyt epäselväksi. Okei, etsitään siis uutta musiikkia. Sen me tajusimme. Mutta mitä se "uusi musiikki" sitten on? Miksi jatkoon ovat kuitenkin porskuttaneet ne perinteisimmät euroviisubiisit, jos sellaisista halutaan päästä eroon? Minkä vuoksi UMK on ylipäätään olemassa? Sinällään formaatti voisi toimiakin, mikäli se irroitettaisiin euroviisukontekstista. Tai mistäpä minä tiedän. Se kuitenkin on varmaa, ettei UMK nykyisellään oikein innosta.
Olen varmaan huono viisufani, koska en heti rynnännyt kuuntelemaan näitä 30 sekunnin pätkiä. Odotan suosiolla kokonaisia biisejä. Oikeasti odotan, että sieltä löytyy jotain hyvääkin :) Viime vuonna minut yllätti totaalisesti (lähes) tuntemattomuudesta noussut Mikael Saari. Hänen kappaleensa "We should be through" voitti Viisukuppilan fanipalkinnon ja sijoittui lopulta hienosti toiseksi. Hopee ei ollut häpee!
Toivottavasti jotain näin tajunnanräjäyttävää on luvassa:
Viikonloppuvapaa länsinaapurissa sujui hyvin viisuisissa merkeissä. Muiden suomalaisten juhliessa itsenäisyyspäivää minä suuntasin ystäväni kanssa erään ruotsalaisyhtyeen jalanjäljille. Puhun tietysti Anni-Fridille, Bennylle, Björnille ja Agnethalle pyhitetystä museosta. ABBA The Museum on jokaisen ABBA-fanin, Euroviisujen ystävän ja ruotsalaisen musiikin suurkuluttajan ehdoton matkakohde! Museo sijaitsee kauniissa Djurgårdenin kaupunginosassa, josta löytyy myös lukuisia muita museoita.
ABBA-museossa riitti tungosta jo aamusta asti. Ihmisiä päästettiin sisään näyttelyyn 15 minuutin välein, mutta ei se ruuhkaa kokonaan estänyt. Toisaalta olen vain iloinen: ABBA kiinnostaa edelleen, sukupolvesta toiseen :) Museossa pääsee lisäksi tutustumaan ruotsalaisen musiikin historiaan Swedish Music Hall Of Famen kautta.
Euroviisufanin näkökulmasta "Waterloo" on ABBAn tuotannosta se merkittävin kappale. Esillä olivatkin yhtyeen alkuperäiset esiintymisasut, Björnin tähden mallinen kitara sekä Eurovision Song Contestista tuliaiseksi saatu palkintokolikko. Siitä en valitettavasti saanut järkevää valokuvaa. Nämä asut kertoivat karun totuuden: ihmiset olivat 70-luvulla huomattavasti hoikempia! Olin pitänyt Bennyä kuvien perusteella pullukkana, mutta olin väärässä. Muut jäsenet olivat vain häneen verrattuna luuviuluja :D
Vuonna 2004 vietettiin ABBAN Euroviisuvoiton 30-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi Istanbulin viisuissa esitettin musiikkivideo "ABBA: Our Last Video Together". Videolla esiintyy neljä hyvin tutun näköistä nukkea. ABBAn jäsenet voi myös bongata cameo-rooleissa, samaten laulajadiivan Cherin :D
Oli mukava yllätys, että nämä nuket oltiin kelpuutettu mukaan näyttelyyn. Videon ilmestyttyä ruvettiin spekuloimaan ABBAn mahdollisesta comebackista. Se ei ole kuitenkaan vielä (toistaiseksi) tapahtunut. Huhujen mukaan ABBAn jäsenet eivät ole suostuneet tekemään paluuta edes miljardista dollarista.
Museo oli hyvin interaktiivinen. Pääsin äänittämään oman versioni "Mamma miasta" ja pääsylippuni koodilla voin käydä netissä kuuntelemassa tuotokseni. Vielä en ole uskaltanut... Nettisivuilla on myös nähtävillä esiintymiseni ABBA-hologrammien kanssa. Käytännössä olen siis ABBAn jäsen.
Pari tuntia kului kuin siivillä. Lähdimme museosta hymyt huulilla ja monta musiikillista kokemusta rikkaampina. Thank you for the music!
Matkustan viikonlopuksi Ruotsiin, joten sain kipinän muistella menneitä Melodifestivalen-reissujani :) Olen ollut paikan päällä seuraamassa Ruotsin karsintafinaalia vuosina 2010–2013. Ensi vuonna perinne valitettavasti katkeaa, mutta toivottavasti ei kokonaan.
Ruotsin euroviisukarsinta Melodifestivalen on jo pitkään ollut minulle (lähes) yhtä tärkeä kuin itse Eurovision laulukilpailut. Ruotsalainen musiikkimaku osuu makuhermooni niin hyvin. Mukana on joka vuosi ollut maan eturivin tähtiä (olisipa meillä Suomessakin) aina Carola Häggkvististä The Arkiin.
Show'ta on myös ilo seurata. Ruotsissa kaikki on aina viimeisen päälle. On humoristiset juontajat, hauskoja sketsejä ja väliaikanumeroita. Äänestämällä pystyy lisäksi lahjoittamaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Melodifestivalen on koko kansan juhla, inte bara bögarnas fest! ;)
Vuonna 2010 matkustin siis Tukholmaan ensimmäisen kerran. Onni potkaisi, sillä eräs suurimmista idoleistani - Nanne Grönvall - heitti ilmaiskeikan ostoskeskuksessa. Seurasimme ystäväni kanssa keikan eturivistä käsin ja pääsimme vielä tapaamaan Nannen kasvotusten <3 Se oli hieno hetki.
Ruotsin karsintafinaali järjestettiin kymmenen vuoden ajan Ericsson Globe -areenalla, eli tuttavallisemmin Globenilla. Myös Euroviisut vuosimallia 2000 pidettiin tuossa maailman suurimmassa "disco-pallossa". Areenan näkeminen ensi kertaa oli suuri elämys. Ja suuri oli Globenkin! Paikkamme olivat niin korkealla, että jotakuta olisi saattanut ruveta huimaamaan. Näkyvyys lavalle oli kuitenkin hyvä.
Kokemus oli niin huikea, että halusin itsestäänselvästi mukaan seuraavanakin vuonna. Nyt lähdin reissuun peräti kahden ystävän kera :) Vuoden 2011 Melodifestivalen oli kahden kovan kundin kamppailu: Eric Saaden ja Danny Saucedon. Kannustimme Ericiä vahvasti ja väkevästi.
Ja voi sitä riemua, kun lopputulokset selvisivät! Olin aivan varma, että NYT Ruotsi kyllä voittaa Euroviisut ;) Toisin kävi... Vaikka käytännössähän Ruotsi voitti silti, koska Azerbaidzanin taustalaulajat ja biisintekijät olivat ruotsalaisia. (Ai miten niin saivartelua?)
Vuonna 2012 Melodifestivalenissa esiintyi tuleva euroviisuvoittaja, vaikka sitä emme osanneet vielä aavistaakaan. Loreen vei voiton ylivoimaisesti ja Danny Saucedo sai jälleen tyytyä hopeasijaan. Nämä olivat Melodien jälkeisen sunnuntain kovimmat uutiset:
Loreen sitten meni ja voitti koko "roskan", mikä sai minut haaveilemaan toden teolla Euroviisu-matkasta Ruotsiin. Toisin kuitenkin kävi, kisat päätettiin järjestää Malmössa Tukholman sijaan. Matka Skåneen olisi ollut liian hankala minulle. Purin siis pettymystäni matkaamalla jälleen Tukholmaan.
Vuoden 2013 Melodifestivalen järjestettiin uunituoreella Friends Arenalla Solnan taajamassa. Kävimme YOHIOn ja Martin Rolinskin nimmarikeikoilla paikallisessa ostoskeskuksessa nostattamassa tunnelmaa. Varsinkin YOHIO herätti (teini)hysteriaa. Okei, saatoimme mekin olla innoissamme ;) Tätä varten kannatti jonottaa tunti!
Martin Rolinski ei valitettavasti päässyt finaaliin, joten oli mukava nähdä hänet livenä :) Totta puhuen en kauheasti NÄHNYT mitään Friends Arenalla. Paikkamme olivat permannolla ja yleisön seistessä näkyvyys lavalle oli lähes olematon. Tunnelma oli kuitenkin uskomaton. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan, se pitää itse kokea!
Illan lopputulokset olivat meidän seurueemme mielestä täysi fiasko. Kuka ihmeen Robin Stjernberg, kysyn vaan?! YOHIOta kakkossija ei ilmeisesti lannistanut, sillä hänet nähdään myös ensi vuoden kilpailussa. Sen tulenkin seuraamaan kotisohvalta käsin. Ei minua kyllä haittaa, saanpahan hyvän syyn järjestää illanistujaiset ystävien kera. Sinikeltaiset liput heilumaan ja lihapullia naamaan ;)
I don't wanna change a thing This is my life All the pain, all the joy it brings
All through the years Of blood sweat and tears Hopes and my fears All that was meant to be This is my life What will be, will be
Tervetuloa tutustumaan Eurovision laulukilpailuiden ihmeelliseen maailmaan!
Minä olen Aintsu ja toimin oppaananne. Olen 26-vuotias euroviisufani ja musiikin ystävä. Kirjoitin aiemmin yleisluontoista blogia elämästäni, mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen. Euroviisuja käsittelin blogissa vain satunnaisesti, mutta näistä laulukilpailuista riittää kyllä puheenaihetta ihan omaksi blogiksi asti ;)
Tarkoitus on rajoittaa ovea viisufanin elämään, glitterin, campin ja kitschin maailmaan omien kokemuksieni kautta. En väitä olevani mikään viisuguru: minulta on turha kysyä tarkkaa pistemäärää, jolla ABBA voitti Euroviisut vuonna 1974. Jos joku tiedustelee, montako kertaa Suomi on viisuihin osallistunut, joudun todennäköisesti turvautumaan Googlen apuun.
En myöskään ole koskaan ollut katsomassa varsinaisia Euroviisuja. Kävin kyllä seuraamassa kenraaliharjoitukset vuonna 2007, kun Helsingillä oli kunnia toimia kisaisäntänä. Länsinaapurin karsintafinaalin Melodifestivalenin olen nähnyt neljästi paikan päällä. Toki ei sovi unohtaa Suomen karsintoja. Unelma Euroviisumatkasta elää siis yhä. Valitettavasti se ei ole ainakaan ensi vuonna toteutumassa.
Milloin minusta sitten tuli viisufani? Vastaus löytyy lapsuudenkodistani. Meillä Euroviisujen katsominen oli jokavuotinen traditio. Perinne ulottuu vanhempiini saakka; sekä isä että äiti ovat kertoneet katselleensa viisuja jo lapsesta saakka. Siinä ei tosin ollut mitään omituista siihen aikaan, koska televisiotarjonta oli huomattavasti suppeampi. Kaikkihan Euroviisuja katselivat. Ehkä meidän perheessä oltiin kuitenkin tästä laulukilpailusta tavanomaista innostuneempia.
Ensimmäinen viisumuistikuvani on vuodelta 1993, jolloin Katri Helena edusti Suomea kappaleella "Tule luo". Muistan myös hämärästi Portugalin edustuskappaleen. Loppuun asti kisoja en tainnut katsella, koska olin sen verran pieni. Seuraavana vuonna CatCat räjäytti potin. "Bye bye baby" nousi monien ikätovereideni lempilauluksi, kuten myös minun. Tämän esityksen olen ihan varmuudella nähnyt televisiosta livenä. Eihän tuota koreografiaa ja puvustusta VOI unohtaa :D Olikin aikamoisen mahtavaa nähdä Kätkän tytöt pari viikkoa sitten vetämässä "Bye bye babya" noissa samoissa korseteissa.
Vuosien 1996-1998 Euroviisut päätyivät meillä ihan videolle saakka. Niitä tulikin katseltua ahkerasti kaverien kanssa. Pikku-Aintsun suosikkilaulu vuodelta 1996 oli ehdottomasti Ison-Britannian rohkea ja moderni tanssibiisi. Kyllä minä tajusin, mitä se "uuh aah" meinasi ;)
Minua hieman kiusattiin viisuinnostukseni vuoksi. Osittain sen takia kiinnostukseni hiipui muutamaksi vuodeksi. Uuden vuosituhannen koittaessa tapahtui kuitenkin käänne: Hurahdin Euroviisuihin aivan totaalisesti. Esitimme kaverien kanssa omia euroviisuja ja opettelin koreografioita ulkoa :D Ja voi sitä onnenpäivää, kun sain omakseni virallisen viisukokoelmalevyn!
Seuraavana vuonna odotin Euroviisuja jouluaaton lailla. Valitettavasti vuoden 2001 taso oli aika heikko, mutta olin yhtä lailla innoissani. Tällöin tapahtui myös käännekohta faniudessani. Löysin internetin ja YLEn ylläpitämän euroviisuaiheisen keskustelufoorumin. Tajusin, etten ollut yksin. Rupesin kirjoittelemaan palstalla silloin tällöin ja etsimään netistä tietoa viisuartisteista. Tuntui kuin uusi maailma olisi auennut.
Vuonna 2003 avattiin keskustelufoorumi Viisukuppila. Rekisteröidyin "Kuppilaan" kymmenen vuotta sitten ja sille tielle jäin. Olen löytänyt foorumilta useita rakkaita ystäviä elämääni <3 Viisukuppila toimii lisäksi uutissivustona, josta löytyvät euroviisu-uutiset ennen muita kotimaisia medioita.
Kaikkihan me muistamme, mitä tapahtui vuonna 2006. Helvetti jäätyi ja Suomi voitti Euroviisut. Seurasin pisteidenlaskua epäuskoisena, järkyttyneenä ja shokissa. Kesti kauan, ennen kuin tajuntaani iskostui, mitä juuri tapahtui. Se oli hienoa aikaa, Euroviisuista tuli taas koko kansan juhla. Halusin kiihkeästi päästä seuraamaan kisoja paikan päälle nyt kun se olisi mahdollista.
Valitettavasti niin monilla muillakin oli sama suunnitelma. En onnistunut lippujahdissa, mutta kiitos Viisukuppilan, sain ostettua liput kenraaliharjoituksiin. Sinne lähdin ystäväjoukon kera liput kourassa ja äärimmäisen jännittyneenä. Ensimmäinen livenä kuulemani viisukappale oli semifinaalin avannut Bulgarian rumpupainotteinen "Voda". En koskaan unohda sitä tunnetta, kun laulun ensitahdit pärähtivät ilmoille.
Vuonna 2007 suurin suosikkini oli kuitenkin Islanti. Rakastuin totaalisesti Eiríkur Haukssonin rock-balladiin "Valentine Lost". Olin murheen murtama, kun Eiríkur ei päässytkään finaaliin. Sydänsuruni parantuivat finaali-iltana, jolloin seurueeni oli matkalla Vanhalle Ylioppilastalolle viisubileisiin. Kukapa sattuikaan seisomaan keskellä tietä faniensa ympäröimänä jolleipa juuri Eiríkur! Käytin tottakai tilaisuuden hyväkseni ja saatoin olla tämän kohtaamisen jälkeen hitusen hysteerinen :') Fanityttöys välittyy valokuvastakin.
Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta en tiedä missä olisin ilman Euroviisuja. Eivätpä Euroopan yleisradioliitto EBU:n pääjehut varmaankaan osanneet edes kuvitella, millaisen ilmiön heidän kehittämänsä laulukilpailu vielä saisi aikaan ;)
