Viisukrapula

Minulla on viisuähky. Ei jaksaisi kuunnella tämän vuoden biisejä tai lukea spekulointeja tuomari- ja yleisöäänien jakautumisista. Okei, ilman tuomareita Italia olisi voittanut. Ylivoimaisesti vieläpä. Tuomarit estivät myös Suomen pääsyn finaaliin. Pelkillä yleisöäänillä Pertti Kurikan Nimipäivät oltaisiin nähty lauantain finaalissa.

Turha kuitenkaan jossitella. Ruotsi valittiin voittajaksi ja sillä sipuli. Minulle olisi kelvannut myös Italia. Olin ennen kaikkea tyytyväinen, että Venäjä ei voittanut.

Jotkut ovat kitisseet siitä, että Ruotsi voitti niin lyhyen ajan sisällä uudestaan. Muistellaanpa 90-lukua. Ruotsi ei sentään ole voittanut neljä kertaa viiden vuoden sisällä, kolmena peräkkäisenä vuotena.

Loreenin voittaessa paukuttelin kovasti henkseleitäni, että lähden ehdottomasti Ruotsiin viisuilemaan. Siitä ei sitten tullut mitään. Ensi vuonna uusi yritys! Haluaisin kovasti päästä seuraamaan Euroviisuja paikan päälle.

Nyt kuitenkin pidän hetken viisuista lomaa. Ehkä kohta ei enää kyllötä.

Helpotuksen huokaus

Huh, se ei mennyt jatkoon! Kiitos Eurooppa, että kuulitte oikein! Vielä emme tietenkään tiedä, millaisia pisteitä Suomi on saanut (jos minkäänlaisia), mutta uskallan silti väittää, että PKN ei ole ollut kiinni finaalipaikassa.

Nyt varmaan joku taas vetää palkokasvin nenäänsä. Suomen edustajista kun ei ole saanut tänä keväänä sanoa yhtään poikkipuolista sanaa. Minäkin olen ollut harvinaisen hiljaa viisujen suhteen sosiaalisessa mediassa. Ne kerrat, kun olen arvostellut Suomen biisiä, olen saanut kuraa niskaan. Minut on leimattu suvaitsemattomaksi ja pikkusieluiseksi viisufaniksi, joka haluaa kuulla pelkkää "muovista euroviisumusiikkia". Äänessä ovat olleet sellaiset ihmiset, joita Euroviisut eivät ole aiemmin kiinnostaneet, eivätkä varmaan tämän jälkeen tule kiinnostamaan. Sehän oli nyt eurooppalaisten vika, että Suomea ei ymmärretty. Itse biisillä ja esityksellä ei suinkaan ollut asian kanssa tekemistä.

Myönnän, punk ei ole mieligenreni. En tosiaan kuuntele sitä päivittäin. Silti, on olemassa myös hyvin tehtyä punkia. "Aina mun pitää" ei valitettavasti ollut sitä. Arvostan kuitenkin itse bändiä, koska he tekevät rohkeasti omaa juttuaan, eivätkä välitä muiden mielipiteistä. Hollantilaistoimittajalta lipsahti, että Pertti Kurikan Nimipäivät "eivät ole nättejä". Porukka veti tästä hirveän haloon. PKN sen sijaan vaan nauroi kommentille ja Sami Helle taisi todeta, että heidän ei kuulukaan olla nättejä. Mielensäpahoittajat järkyttyivät taas ihan turhaan.

Summa summarum: PKN on ihan sympaattinen bändi. Toivottavasti jatkavat samaan malliin. Jos kehitysvammaisten asiaa saatiin vietyä nyt eteenpäin, ei kai se väärin ole. Sen sijaan Yleisradion toimintaa paheksun yhä. Muut Suomen karsintojen kisaajat eivät olleet samalla viivalla kuin PKN. Kaikilla pitäisi olla samat lähtökohdat heti kättelyssä. Vieno toivomukseni on, että ensi vuonna keskityttäisiin itse musiikkiin. Sen ei luulisi olevan liikaa vaadittu.

Omat suosikkini eilen olivat Viro, Venäjä ja Tanska. Myös Belgia jäi vaivaamaan hyvällä tapaa mieltäni ja Serbian Bojana huikaisi laulutaidollaan. Ääneni annoin lopulta Viron sympaattiselle duolle. Stig Rästa ja Elina Born toivat voittajien pressiin myös Suomen lipun! Jollain tasolla PKN taisi siis voittaa.

Kuva: Tiina Nuotio / Viisukuppila