Paljon onnea, Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille! Blogini ehti huomaamatta täyttää jo vuoden, joten juhlitaan samalla sitä ^_^

Tässä suomalaisia tähtihetkiä juhlapäivän soittolistaksi:

Euroviisuklubin 30-vuotisgaala

Vuonna 1984 perustettiin kaikkien aikojen ensimmäinen euroviisuklubi. Klubi sai alkunsa Savonlinnassa Jaripekka Koikkalaisen aloitteesta. Hän antoi klubille nimeksi OGAE, joka oli lyhenne ranskan kielen sanoista Organisation générale des Amateurs de l'Eurovision. Eipä herra Koikkalainen varmasti osannut kuvitella, että 30 vuotta myöhemmin OGAE-verkosto ulottuisi 40 maahan. Suomen klubissa jäseniä on jo 800.

Tätä tapausta piti tietysti juhlia, joten Suomen Euroviisuklubi OGAE Finland ry järjesti upean gaalan viime lauantaina. Juhlatilana toimi Manala / Botta Helsingissä. Ilmoittauduin tilaisuuteen hyvissä ajoin, koska aavistelin, ettei tällaista merkkitapahtumaa voisi jättää väliin! :) Syksyllä postiluukusta kolahti kultainen kutsukortti, jossa tilaisuuteen kehoitettiin pukeutumaan "euroviisuisan juhlavasti".

Olin ostanut gaalaa silmälläpitäen elämäni ensimmäisen iltapuvun. Minulla kävi uskomaton tuuri, sillä Kampissa tehtiin ilmaiseksi juhlakampauksia. Säästyin onneksi hiusten kanssa tappelemiselta. Majoituin ystävieni kanssa Scandic Park Helsinki -hotellissa, josta oli vain kivenheiton matka juhlapaikalle. Tältä näytin kun kaikki oli vielä kuosissa ;)

Gaala alkoi punaiselta matolta, jossa poseerasimme kameroille ja tervehdimme gaalatoimikuntaa. Tuli ihan mieleen Linnan juhlat. Eikä gaala kyllä jäänyt juhlavuudessaan yhtään pekkaa pahemmaksi! Bottan juhlasali oli vaikuttava näky. Ihmiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja meille tarjoiltiin heti lasit kuohuvaa.

Kulinaristina (tai siis ahneena possuna) odotin illan ruokailua innolla. Tarjolla oli kolmen ruokalajin illallinen ja viiniä. En ole tottunut moiseen luksukseen. Oli mukava istua rauhassa pöydän ääressä ja seurustella viisuystävien kanssa :) Saimme istumapaikat lähellä lavaa, mikä osoittautui myöhemmin oivalliseksi asiaksi.

Illan juontajattarena toimi stand up -koomikko, näyttelijä ja viisufani Kaisa Pylkkänen. Hän suoriutui tehtävistään moitteettomasti. Ensimmäisenä ohjelmanumerona kuulimme Tony Latvan ja Tuomas Lassinharjun esittämän klubin historiikin. Se oli mielenkiintoista kuunneltavaa, koska OGAE:n alkuvaiheet olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Myös Maiken Mäemets OGAE Internationalista piti valaisevan puheenvuoron.

Eniten meitä tietysti kiinnosti, ketkä olisivat salassa pidetyt artistivieraat. Mysteeri hälveni hitusen, kun Kuunkuiskaajien Johanna ja Susan liittyivät meidän fanien seuraan. He nousivatkin lavalle ensimmäisinä esiintyjinä. Saimme luonnollisesti kuulla "Työlki ellää" -viisun. Kuunkuiskaajat esittivät myös materiaalia tulevalta albumiltaan. Pirteää etnomusaa, tykkäsin!

Näin istumapaikaltani ovelle ja sattumalta huomasin Matti "Fredi" Siitosen kulkevan ohi! Toinen artistivieras selvisi siis näin. Fredin kanssa lavalle nousi hänen ystävänsä, myös Suomea edustanut Anneli Saaristo. Tämä legendaarinen parivaljakko tarjosi meille huikean esityksen. Molempien edustuskappaleet kuultiin, Fredi veti myös Johnny Logania ja The Shadowsia. Anneli Saariston upein tulkinta taisi olla "Päättyneet juhlat", joka on käännös Espanjan kappaleesta vuodelta 1985. Minulla meni kylmät väreet. Fredi ja Anneli vetivät myös duettona "Runoni kaunein olla voit" (Espanja 1973) ja "Pump pumpin", legendaarista koreografiaa unohtamatta :D

Illan kliimaksi taisi olla Fredin tulkinta Conchita Wurstin voittoviisusta. Se tuli niin puskista, että taisin jo sen vuoksi liikuttua. Kyllä 72-vuotiaan Fredin ääni soi edelleen todella kauniisti! Mitäpä siitä, vaikka englannin lausuminen oli mitä oli ;) Esitykseen toi mahtavan lisäarvon Anneli Saariston taustaeläytyminen :D Anneli oli muutenkin aivan ihana leidi, oikea camp-akkojen äiti! Ja tämä on sanottu kaikella rakkaudella.

Annelin ja Fredin esitysten jälkeen oli vaikea pistää paremmaksi. Laatuviihde jatkui kuitenkin: lavalle nousivat Jukka K ja Miss Divet, jotka vetivät Suomen viisuista koostuvan potpurin. Lisämausteen esitykseen toi, että yleisössä istuivat Kuunkuiskaajien tytöt, joita myös parodioitiin :D Paras oli kuitenkin vielä edessä. Drag queenit esittivät Frediä ja Annelia, jotka sattuivat silloin tulemaan ovelle :D Anneli varsinkin näytti silminnähden riemastuvan. Fredikin kävi taputtamassa häntä esittäneen Miss Divetin vatsaa :D

Illan ohjelma jatkui Euroviisutanssiaisilla, joiden soittolistalla oli hieman vanhempaa viisumusiikkia. Minäkin kävin pyörähtämässä tanssilattialla Lulun "Boom bang-a-bangin" tahdissa. En valitettavasti osaa tanssia edes valssia, joten oma panokseni tanssiaisissa oli vähäinen. Biletyttävämmät jatkot pidettiin kaksi kerrosta alempana Manalan tiloissa. Sinne emme kuitenkaan enää jaksaneet lähteä.

Haluan tätäkin kautta välittää kiitokseni mahtavalle gaalatoimikunnalle. Järkkäsitte aivan upean juhlan! Kiitos vielä kaikille kanssajuhlijoille ja ONNEA, EUROVIISUKLUBI! Toivottavasti pääsemme juhlimaan joskus myös 100-vuotista taivalta :D

Marry me?

Tänään eduskunta äänestää tasa-arvoista avioliittolakia ajavasta kansalaisaloitteesta. Klo 13 selviää, liittyykö Suomi niiden sivistysvaltioiden joukkoon, jotka sallivat avioitumisen sukupuoleen katsomatta. Ilman aktiivisia kansalaisia ja näyttävää Tahdon2013-kampanjaa tämä ei olisi mahdollista.

Raapustin nimeni aloitteeseen heti kun se oli mahdollista. Kaikilla pitäisi olla yhtäläiset oikeudet, oli seksuaalinen suuntautuminen mitä tahansa. Myös euroviisuedustajamme Krista Siegfrids on samaa mieltä. Hänen tyttöpusunsa kohahdutti, mutta toivottavasti myös avasi silmiä. Olin ylpeä viisuedustajamme rohkeudesta.

Muutaman tunnin kuluttua selviää, voinko olla ylpeä maastani ja sen edustajista. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Ding dong!

Härliga svenska män!

Blogini lukijoille ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, mikä on lempimaani euroviisuissa. Ja, heja Sverige. Kuten olen useaan otteeseen maininnut, Ruotsin karsinta Melodifestivalen on minulle (lähes) yhtä tarkeä kuin itse viisut. Olen neljä kertaa päässyt seuraamaan Melodien finaalia, kun taas kansainvälisistä kisoista minulla ei ole vielä kokemusta. Ruotsilla on siis aina erityinen paikka sydämessäni.

Maanantaina ja tiistaina julkistetaan ne artistit, jotka tulevat kilpailemaan Ruotsin edustuspaikasta vuonna 2015. Perinteiseen tapaan osa nimistä on jo vuotanut lehdistölle. Artistikattaus tulee olemaan ilmeisen miesvoittoista. Mikäli huhut pitävät paikkansa, Melodeissa nähdään ainakin nämä tutut kasvot:

Eric Saade (edusti Ruotsia vuonna 2011 kappaleella "Popular", sijoittui kolmanneksi)

Måns Zelmerlöw (kilpaillut kahdesti Ruotsin edustuspaikasta ja toiminut juontajana vuoden 2010 Melodeissa)

Andreas Johnson (kilpaillut edustuspaikasta neljä kertaa aiemmin, tunnetaan ysärihitistään "Glorious")

Magnus Carlsson (osallistunut Melodifestivaleniin niin sooloartistina kuin Alcazarin ja Barbadosin riveissä)

Linus Svenning (pääsi tänä vuonna finaaliin kappaleella "Bröder")

Behrang Miri (osallistui vuonna 2013 kappaleella "Jalla dansa sawa")

Eiväthän pelkät nimet tietysti takaa hyviä biisejä, mutta ainakin Ericin ja Magnusin kappaleet ovat aina osuneet makuhermooni. Odotan ensi vuoden Melodifestivalenilta uusia artistituttavuuksia, yllättäviä vetoja ja paljon hyviä biisejä soittolistalleni. Nämä kriteerit ovat täyttyneet aina tähänkin asti.

Viisuisaa Halloweenia!

Tänä viikonloppuna vietetään vuoden synkintä juhlaa. Halloween on lempparipyhiäni, vaikka sen juhliminen ei Suomessa olekaan niin vakiintunutta. Tykkään silti katsoa kauhuleffoja ja pukeutua pahimpiini. Myös moni euroviisuesitys saa selkävillani nousemaan. Saanko siis esitellä, viisi värisyttävintä viisua:

Sveitsi 1976: Peter, Sue & Marc - Djambo Djambo

Laulu kertoo PELLESTÄ. Ei tarvinne perustella. Häivy ruudustani, senkin punaperuukkinen paholainen!

Saksa 1980: Katja Ebstein - Theater

Jos vihaan pellejä, niin miimikot tulevat hyvänä kakkosena. Niitä on kaiken lisäksi neljä! Mitä saksalaisten päänupeissa on oikein liikkunut...

Venäjä 2006: Dima Bilan - Never let you go

Flyygelin sisältä ilmestyy kuolemanvalkea ballerina, joka ojentelee luisevia raajojaan. Hyi! Myös itse Dima on aika karmaiseva näky ;)

Suomi 2006: Lordi - Hard rock hallelujah

Eihän tämä listaus olisi mitään ilman Suomen omaa Lordia. Kukkahattutädeillä ja kiihkouskovaisilla oli sulattelemista, kun nämä monsterit lähtivät Euroviisuihin. Mielestäni Lordi on lähinnä pelottavan hyvä, mutta se ansaitsee silti paikkansa Halloween-listassa.

Bulgaria 2009: Krassimir Avramov - Illusion

Bulgarian esitys on kuin suoraan painajaisista. Noita-akkoja, epämääräistä ujellusta ja kaikin puolin ahdistava tunnelma. Krassimir on pelottavan huono.

Tuleeko sinun mieleesi muita pelottavia viisuja? :)

Levyarvostelu: Softengine - We Created The World

Kansainvälisen kuuloinen, raikas ja ammattimainen. Meidät pojat tekivät sen, nimittäin aivan huikean debyyttialbumin! Softenginen "We Created The World" julkaistiin viime viikolla. Levy keikkuu nyt iTunesin kärkisijoilla, enkä ihmettele lainkaan. En ole vähään aikaan kuullut näin iskevää musiikkia. "Something better" oli vasta alkusoittoa, sillä levy sisältää jotain vieläkin parempaa.

Levyn nuorekas äänimaailma kantaa loppuun asti. Sinkkuina julkaistut "Yellow house" ja "Sirens" ovat helppoa hittiainesta. Elektroniset elementit miellyttävät korvaani. Odotin paljon rock-painotteisempaa kokonaisuutta, mutta tämä ei ole missään nimessä pettymys.

Tunnen itseni äidillisellä tavalla ylpeäksi. Nämä kundit ovat löytäneet oman soundinsa, jollaista ei olla Suomen musiikkibisneksessä aiemmin kuultu. Jos heidän esikoislevynsä on tällainen, minulla on lupa odottaa heiltä tulevaisuudessa vielä enemmän.

Kuunnelkaa! 

#connect: miniViisuja seuraamassa

Pääsin torstaina näkemään jotain ainutlaatuista. Minulla oli nimittäin kunnia istua miniViisujen ensimmäisen semifinaalin yleisössä. Ai minkä miniViisujen? Kaverini Mikko on innokas viisufani ja erityisen kiinnostunut valotekniikasta. Hän on jo muutaman vuoden ajan rakentanut oman euroviisulavan miniatyyrikoossa. Nyt hän pyysi minua katsomaan show'ta. Ja kun sanon "show", se tarkoitti tosiaan juontoja, väliaikanumeroita ja kaikkia esityksiä.

Mukana oli tämän vuoden kilpailukappaleita, jotka oltiin tosin arvottu eri järjestykseen. Ensimmäisessä semifinaalissa ei siis ollut samat biisit kuin oikeasti. Nämä miniViisut eivät myöskään sijoittuneet Kööpenhaminaan, vaan ne kisailtiin Helsingissä kuvitteellisella areenalla. Kisojen slogan on #connect, joka myös näkyi teemassa ja lavarakenteissa.

Mikko on rakentanut lavan huoneeseensa. Kuvasta ei ehkä käy ilmi, miten massiivinen rakennelma oli kyseessä. Se vei kuitenkin melkein kaiken tilan suht isosta makuuhuoneesta. Katsojia ei siksi mahtunut mukaan enempää kuin neljä. Meitä olikin mukana muutama innokas viisufani. Yksi saapui paikalle jopa Porvoosta saakka.

Viisulavaa. Kuva on lainattu Mikon blogista.

Viisuartistien virkaa toimittivat erilaiset lelufiguurit. Niiden tarkoitus oli lähinnä demonstroida, miltä ihmiset näyttäisivät lavalla. Meillä oli kuitenkin myös hauskaa lelujen kustannuksella :D Venäjän kaksosia esittivät Miss Piggy ja Niiskuneiti. Irlannin Kasey oli myös aikamoinen kissa, ihan kirjaimellisesti. Muumipapan tulkinta Belgian kappaleesta ei jättänyt ketään kylmäksi.

Yleisöllä oli myös oma roolinsa show'n etenemisessä. Minun tehtäväkseni vakiintui artistien valaiseminen taskulampulla. Pääsimme myös ampumaan paukkuserpentiiniä ja tottakai olimme vahvasti hengessä mukana. Show oli oikeasti niin mukaansatempaava, että se imaisi mukaansa. Semifinaali kesti noin kaksi tuntia ja olisin mieluusti katsellut lisääkin. Ihailen kovasti Mikon panostusta ja perehtymistä aiheeseen! Taitava kaveri :)

Mikon miniViisublogia voi käydä lueskelemassa täällä:
http://rakentamisensuola.blogspot.fi/

Laiva on lastattu viisufaneilla

Terveiset viisuristeilyltä! Alkuviikko meni valvomisesta toipuessa, mutta nyt olen taas elävien kirjoissa. Ihan paska reissu, inhottavia ihmisiä ja surkeaa musaa. NOT! ;) Oli aivan ihana risteily taas. Rakastan tätä syksyistä perinnettä, toivottavasti se jatkuu ensi vuonnakin.

Tällä kertaa risteily oli minulle hieman erilainen. Pääsin nimittäin tekemään siellä töitä. Toimin Suomen euroviisuklubin jäsenlehden päätoimittajana, joten sain tilaisuuden haastatella Softengineä ennen heidän keikkaansa. Otin kaverini Mairen ja Piitun assistenteiksi, olihan kyseessä ainutlaatuinen kokemus heillekin! :) Softengine oli varannut laivan kabinettipuolelta kokoustilan haastatteluja varten. Meidän lisäksemme paikalla oli pari ulkomaalaista viisutoimittajaa.

Tilanne jännitti varmasti enemmän minua kuin Softenginen poikia. Odotin kohtaavani neljä epävarmaa teiniä. Kuinka väärässä olinkaan! Pojat olivat selvästi jo tottuneet mediamyllytykseen. Vastaukset tulivat oikein supliikisti ja tunnelma oli rento. Näille kavereille ei myöskään ole kusi noussut päähän.

Haastattelun jälkeen pääsimme ottamaan rennosti. Legendaarinen CatCat toimi risteilyn juontajaparina. Todelliset camp-akat pukeutuvat vanhoihin esiintymisasuihinsa! ;) Kätkän siskokset olivat tosiaan laivalla vain juontajien ominaisuudessa, mutta "Bye bye baby" kuultiin sentään.

Softengine nousi lavalle illan ensimmäisenä artistina. Huomasin ilokseni, että paikan päällä oli heidän fanityttöjään. Tälle yhtyeelle suon kyllä kaiken menestyksen! Arvostan sitä, että pojat kirjoittavat itse musiikkinsa, joka on kaiken lisäksi kansainvälisen ja raikkaan kuuloista. Kuulimme aiemmin julkaisematonta materiaalia yhtyeen tulevalta albumilta. Sinkkujulkaisut "Something better" ja "Yellow house" iskivät tähän kuuntelijaan kuitenkin parhaiten.

Kansainvälistä väriä esiintyjäkaartiin toi Isoa-Britanniaa vuonna 2000 edustanut Nicki French. Törmäsin Nickiin laivan käytävällä, enkä aluksi meinannut tunnistaa häntä. *punastuu* Hyvin peruspirkkomainen olemus. Mutta lavalla Nicki oli kuin eri ihminen! Hän oli ehdottomasti illan karismaattisin ja paras esiintyjä! Nicki veti vauhdikkaan viisupotpurin, sekä cover-versionsa "Total Eclipse Of The Heartista". Yleisö oli täysillä mukana! Myönnän erehtyneeni Nickin suhteen täysin. Pidän kyllä myös hänen viisustaan "Don't play that song again". Nicki French pukeutui esityksen aikana viisutakkiinsa :D Toinen camp-akka, ja tämä on sitten täydellä rakkaudella sanottu.

Illan kohokohta oli Ruotsin Charlotte Perrellin esiintyminen. Tai niin minä etukäteen ajattelin. Charlotte veti kyllä ammattitaitoisen setin, mutta kontrasti rempseään Nicki Frenchiin oli valtava. Perrelli Perrelli jäi hieman etäiseksi. Hänen esityksensä kesti myös huomattavasti vähemmän aikaa. Keikka loppui kuin seinään. No, ainakin Melodifestivalen-hitit kuultiin ja viisuvoittaja "Take me to your heaven myös". Lopuksi Charlotte olisi halunnut esittää sen vielä ruotsiksi, mutta taustanauha ei toiminut.

Keikkojen jälkeen seurueeni oli jo niin uupunut, että viisudisco tuntui mahdottomalta ajatukselta. Suuntasimme siis hyttiin, jotta jaksoimme aamulla vielä herätä maihinnousun aikana. Olemme joka vuosi raahautuneet uskollisesti Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Nytkin aika riitti aamiaiseen ja shoppailuun vallan mainiosti :)

Paluumatkalla Helsinkiin meitä viihdyttivät Jukka K ja Miss Divet upealla drag show'llaan. Esityksessä oli osittain samoja elementtejä kuin viime vuonna, mutta mukana oli myös viittauksia tämänvuotisiin viisuihin. Muun muassa Conchita, Puolan kirnuajat ja Ruth Lorenzo oltiin huomioitu :D

Tässä "kaikkien aikojen risteily-selfie". Kuva on lainattu CatCatin Facebook-sivulta:

Ei voi muuta kuin olla kiitollinen tästä harrastuksesta ja upeasta Euroviisuklubista, joka teki tämän risteilyn mahdolliseksi <3 Seuraavia bileitä odotellessa!

Levyarvostelu: Eurotix - Let's die young

Mikään ei piristä synkkää syyspäivää niin kuin hyvä musiikki. Ruotsalainen Eurotix, josta olen aiemminkin blogannut, on julkaissut uuden EP:n. Se sisältää neljä biisiä:

1. Let's Die Young

2. Come And Hold Me

3. Kill Another Day

4. Lies

Albumin nimikkoraita vie kuulijan tutun turvalliseen 80-luvun äänimaailmaan. "Let's Die Young" voisi olla myös suomalainen iskelmä. Melankolisuus iskee allekirjoittaneeseen ainakin ihan täysillä. Kappale on omistettu Larry Forsbergin nuoruudenystävälle. Hänen kuvansa on myös levynkannessa.

"Come And Hold Me" saattaa olla joillekin viisufaneille tuttu Ninan ja Kimin versiona. Dennis Alexis Hellström on kirjoittanut englanninkieliset sanat "Om du stannar hos mig" -biisiin. En ollut kuullut alkuperäisversiota aiemmin. Se on ihan kiva ruotsi-iskelmä, mutta pidän enemmän Eurotixin kasarisovituksesta. Dennis on kertonut, että sanat pohjautuvat hänen omiin kokemuksiinsa. Pystynkin aistimaan laulajan tuskan sanojen takana.

Kolmosraita "Kill Another Day" on ennenjulkaisematon ja mielestäni kokonaisuuden heikoin lenkki. Sävellys ei oikein lähde lentoon. Kyllä sitä kuuntelee ihan sujuvasti, mutta se ei jätä suurempaa muistijälkeä. Toimii kuitenkin taustamusiikkina.

Levyn päättää Alphaville-cover "Lies". Nolottaa myöntää, etten ollut kuullut alkuperäistä kappaletta aiemmin. Ja minä väitän itseäni 80-luvun musiikin ystäväksi... Epäkohta tuli kuitenkin nyt korjattua. Eurotixin versiossa tunnelma on täysin erilainen. Kappale alkaa nostalgisella syntikkariffillä, jollaisia omastakin Casiostani löytyy. Dennisin lämmin lauluääni miellyttää korvaani enemmän kuin Alphavillen Marian Goldin valittava soundi.

Kokonaisuutena EP jää rutkasti plussan puolelle. Suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät 80-luvun syntikkasoundeista ja kaipaavat nostalgiaa.

4/5

Eurotixin EP Spotifyssa:

Eurotix – Let's Die Young

Tsekkaa myös Eurotixin kokopitkä albumi "The Secret":

Eurotix – The Secret

Euroviisulogo on uudistunut

Kymmenen vuotta palvellut viisulogo on saanut uuden ulkoasun. EBU tiedotti asiasta tänään ja julkaisi muokatun logon. Perusideahan on sama, mutta kuitenkin erilainen. Muutoksia inhoavana rapuna en vielä oikein sulata tätä ;)

Ironista, että vain kuukausi sitten tatuoin itseeni tuon vanhan logon. En osannut aavistaa, miten lähellä loppua logon taru silloin oli. Turha sitä on katua, koska asialle ei enää mahda mitään. Pidin kuitenkin tuosta vanhasta sydämestä enemmän. Se oli ehtinyt myös muodostua niin ikoniseksi ja tunnistettavaksi elementiksi.

Mitä mieltä sinä olet uudistuneesta logosta?

Viisuristeily 6.9.2014

Varasimme juuri kaverien kanssa paikat Euroviisuristeilylle! Viides vuotuinen risteily on OGAE Finlandin organisoima. Silja Europa kuljettaa laivallisen viisufaneja (ja toki muuta risteilykansaa) lahden yli Tallinnaan. Olen ollut mukana jokaisella viisuristeilyllä, joka on mielestäni yksi vuoden hauskimmista tapahtumista! ^_^ Luvassa on karaokea, viisudisco sekä viisuartistien esiintymisiä.

Tänä vuonna lavalle nousevat Charlotte Perelli (Ruotsi 1999 ja 2008), Nicki French (Iso-Britannia 2000) ja Seinäjoen poppoo Softengine. Alunperin Hanna Pakarisen piti olla mukana risteilyllä, mutta hän perui esiintymisensä. Minua ei suuremmin haittaa, "Leave me alone" on yksi Suomen surkeimmista edustuskappaleista... On sitä paitsi kiva nähdä Softenginen pojat vihdoin livenä!

Vielä on mahdollista päästä mukaan risteilylle! Hyvät ohjeet risteilyn varaamiseen löytyvät täältä. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan suosittelen risteilyä oikeasti kaikille euroviisujen ystäville! :) 

Ihoon kirjoitettu

Jotta totuus ei pääsisi unohtumaan.

Hiljaista on pidellyt, toisaalta eipä euroviisurintamalla mitään nyt tapahdukaan. Viisujentäyteisiä kesäpäiviä kaikille!

Viisukesähittejä

Nyt on kesähittien aika! Tähän aikaan vuodesta minun tekee mieli kuunnella letkeän kesäisiä rytmejä. Onneksi Euroviisuista löytyy musiikkia myös tähän tarpeeseen. Tämän vuoden sadosta kesähittiseulani ovat läpäisseet nämä kappaleet:

Suzy - Quero ser tua

Twin Twin - Moustache

Basim: Cliché love song

Entä te? Mikä on teidän mielestänne täydellinen viisukesähitti?

UMK:n uudet tuulet

Tänään korviini kantautui ilouutisia. YLE uudistaa Uuden Musiikin Kilpailua ensi vuonna. Lieneekö tuotantotiimi vihdoin katsonut peiliin, nykyinen konsepti kun ei ole katsojia houkutellut. Suurin uudistus on, että tuomarit heitetään romukoppaan. Vihdoinkin! En ole missään vaiheessa lämmennyt tuomariston roolille euroviisun valitsemisprosessissa. Power to the people, kuten Ison-Britannian Molly lauloi.

Euroviisut ovat mielestäni kansan ohjelma. Ei karsintaan tarvita "asiantuntevia" tuomareita pätemään ja kertomaan omia mielipiteitään jakso toisensa jälkeen. Toinen uudistus on live-esitykset. Kaikki UMK:n lähetykset näytetään ensi vuonna suorana. Ei enää etukäteen nauhoitettuja turhia jaksoja. Kyllä suoran lähetyksen jännitysmomentti on Se Juttu.

Kilpailukappaleita aletaan ottaa vastaan 1.9. alkaen. Nyt kaikilla biisinikkareilla on elämänsä tilaisuus ruveta kynäilemään Suomelle euroviisua ensi vuodeksi. Softenginekin oli vielä viime vuonna tuikituntematon yhtye Seinäjoelta. Nyt poikien single on päässyt brittilistalle! Sitä ei kovin moni suomalaisartisti ole saavuttanut.

Tästä se taas lähtee. Odotan UMK:ta kerrankin hyvillä mielin :)

And we have a winner!

Suoritin arvonnan random.org -sivuston avulla. Onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkiä risto! Paljon onnea! Voit lunastaa palkintosi lähettämällä minulle sähköpostia tänne: aintsua@gmail.com.

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! <3 Innostusta löytyi sen verran mukavasti, että saatan järkätä arvonnan toistekin.

Löysin kivan videon, jossa on viime vuoteen asti kaikki euroviisuvoittajat. Tämän vuoden voittaja varmasti on hyvin mielessä ;)

Aurinkoista päivänjatkoa!

8 vuotta sitten helvetti jäätyi...

... ja Suomi voitti Euroviisut! Mahdoton muuttui mahdolliseksi tuona toukokuisena yönä Ateenan lämmössä. Historiallinen päivämäärä oli 20.5.2006. Jokaisella suomalaisella on varmasti muistonsa tältä illalta.

Oma muistoni on tällainen: Seurasin viisuja lapsuudenkodissa äitini ja ystäväni kanssa. Lordin ympärillä oli viisuviikon aikana ollut mukavaa pörinää. Suomi oli päässyt viisufinaaliin ja huhuttiin, että se oli voittanut semifinaalin. En kuitenkaan uskaltanut edes toivoa moista. Lordi kuitenkin rupesi haalimaan pisteitä toisensa perään. Äiti ja ystäväni taisivat tajuta ennen minua, että Suomella oli oikeasti mahdollisuudet voittoon. Asian ratkettua minä edelleen tuijotin telkkaria pöllämystyneenä ja hoin: "Ei tämä voi olla totta!"

Fiilikset olivat siis epätodelliset. Eihän Suomen pitänyt koskaan voittaa! Seuraavana aamunakin olin vielä ihan äimän käkenä. Sitten kun olin toipunut järkytyksestäni, rupesin jo odottamaan seuraavaa vuotta. Suomi saisi vihdoin isännöidä viisuja.

Lordin aiheuttama viisuhuuma oli ennenkuulumatonta. Bändille rakennettiin kunnianosoitukseksi oma aukio Rovaniemelle. Tuli Lordi-colaa, karkkeja ja ties mitä oheistuotetta. Kuten kuvasta näkyy, "muutama" ihminen kokoontui Kauppatorille juhlimaan tuoretta viisuvoittajaa. Tilaisuus televisioitiin ja minulla on se yhä nauhalla :D

Vielä 8 vuotta myöhemmin Suomella on syytä ylpeyteen. Lordin viisushow'ta ei olla pistetty mielestäni paremmaksi. Monsteri-teema on suorastaan nerokas. "Hard rock hallelujah" on eittämättä klassikko, joka tullaan taatusti muistamaan vuosikymmenienkin päästä. Ei siis kuin volat kaakkoon ja moshaamaan!

Tässä vielä huikea video pisteidenlaskusta :D Jaana Pelkosen ja Heikki Paasosen selostus on mahtavaa :D

Arvontaa pukkaa!

Moni saattaa kärsiä tällä hetkellä pahasta viisukrapulasta. Päätin pistää pystyyn pienen arvonnan pahimpien vieroitusoireiden lievittämiseksi :) Palkinto on luonnollisesti euroviisuaiheinen. Mikäli haluat osallistua arvontaan, sinun tarvitsee vain:

1. Kommentoida tätä postausta ja kertoa, mikä on mielestäsi kaikkien aikojen paras euroviisu.
2. Jättää nimimerkki. 

Osallistua voit ensi torstaihin 22.5. saakka. Onnea matkaan!

The wiener takes it all!

Itävallan Conchita Wurst on tämän vuoden euroviisuvoittaja! <3 Aivan niin kuin toivoinkin! En ole ollut näin onnellinen Euroviisujen lopputuloksesta oikeastaan ikinä. Lordin voitto maistui toki makealta, mutta tämä on suvaitsevaisuuden, rauhan ja rakkauden voitto. Conchitalla on tärkeä sanoma eurooppalaisille. Hän uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä, eikä välitä muiden mielipiteistä. Sellaista ei voi kuin ihailla. Jaksan myös hämmästellä, miten joku voi olla noin kaunis, lahjakas ja sympaattinen?! Conchita vaikutti aidosti liikuttuneelta saamistaan pisteistä ja tuesta. Arvostan.

Ei Conchita tietenkään ole kaikkien mieleen. Tuomaristot itäisessä Euroopassa yrittivät torpetoida Itävaltaa sijoittamalla sen tuloslistojen peräpäähän. Tuomaripeli oli muutenkin läpinäkyvää. Esimerkiksi arkkiviholliset Armenia ja Azerbaidzan pitivät toistensa kappaleita koko kilpailun huonoimpina.... Georgiassa mentiin jopa niin pitkälle, että kaikki viisi juryn jäsentä antoi tismalleen samat pisteet. Homma haiskahti sen verran, että Georgian tuomariäänet hylättiin.

Mielestäni juryt voitaisiin heivata romukuoppaan. Jokaisena vuotena tuomaristojen ykkönen on ollut yleisön suosikki. Haluaisin myös huomauttaa, että homofoobisessa Venäjässä nimenomaan YLEISÖ oli rankannut Itävallan kappaleen kärkeen. Tuomaristoista huolimatta Conchita sai venäläisiltä viisi pistettä. Onneksi tavallinen kansa ei allekirjoita Putinin älyttömyyksiä. Conchita Wurst lähetti myös Putinille terveisiä: "Me olemme pysäyttämättömiä!"

Yleeensä Euroviisujen jälkeen mieleni on vallannut jonkin asteinen haikeus, usein jopa pettymys. Tällä kertaa PED (Post Eurovision Depression) loistaa poissaolollaan. Kilpailun kärkeen sijoittui kolme lemppariani. Näin ei ole tapahtunut ikinä aiemmin.

Ei tietenkään sovi unohtaa meidän poikiamme! Softengine nappasi parhaan sijoituksemme sitten Lordin, ja osallistujamaihin suhteutettuna kaikkien aikojen toiseksi parhaan sijoituksen. Suomi keräsi pisteitä tasaisesti ympäri Eurooppaa. Semifinaalissa Softengine oli komeasti kolmas. Olen tosi onnellinen poikien puolesta! Toivottavasti he ottavat tästä nyt kaiken irti. Suomalaismedia on onneksi ollut kannustava, enkä ole lukenut ainuttakaan negatiivissävytteistä juttua viisuista.

Tänä vuonna myös moni "tavis" tuntui tavallista innostuneemmalta Euroviisuista. Parhaimmillaan finaalia seurasikin 1,3 miljoonaa silmäparia. Sitä toivoisi, että katsoijat löytäisivät myös UMK:n pariin, joka siis jatkuu ensi vuonna. YLE:llä voitaisiinkin nyt katsoa toden teolla peiliin ja miettiä, miten yleisö saataisiin innostumaan Suomen karsinnoista. Softenginen menestyksellä on kaikki edellytykset nostaa myös suomalaisten viisuintoa!

Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna :) Kiitos Eurooppa, kiitos Softengine, kiitos Conchita!

Torilla tavataan!?

Suomi on finaalissa!!!! Ja Itävalta! Niitä saikin jännittää ihan viimeiseen asti. Siinä vaiheessa kun finaalipaikkoja oli enää kaksi jäljellä, pulssini hakkasi valehtelematta tuhatta ja sataa. Draamaa, sitä on Euroviisuissa oltava ;)

Uskomatonta, mutta KAIKKI lempparini pääsivät jatkoon. Veikkaukseni meni nyt yhtä maata huonommin, 8/10. Israelista tuli se tämän vuoden floppaava fanisuosikki, eikä Irlannillakaan mennyt laulu "ihan" putkeen. Kokonaissaldona veikkasin 17 finalistia oikein. Not bad!

Finaalin esiintymisjärjestyskin arvottiin jo. Suomi kilpailee numerolla 18. Se on oikeasti todella hyvä paikka! Meidän rokkaavat poikamme esiintyvät kahden balladin välissä, josta varmasti erottuvat edukseen. Kieltämättä jännitys rupeaa kohoamaan. Jos Softengine sijoittuisi edes viidentoista parhaan joukkoon, olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Seuraavaksi katseet suunnataan siis finaaliin. Miten ihmeessä saan tämän ja huomisen päivän kulumaan, kun JÄNNITTÄÄ niin pirusti? No, tänään aion leipoa juustokakkua, vaikkapa sitten Valko-Venäjän finaalipaikan kunniaksi. Tarkempia veikkauksia finaalin lopputuloksista en uskalla edes heittää. Uskon kuitenkin voittajan löytyvän tästä joukosta:

Alankomaat: The Common Linnets - Calm after storm

Kantri-henkinen ja intiimi esitys lumosi minut täysin. Aluksi pidin Alankomaiden biisiä mitäänsanomattomana: Taisin antaa sille ensikuulemalla vain kaksi tähteä! "Calm after storm" on myös noussut Euroopassa usealle viralliselle latauslistalle. Nappaako Alankomaat voiton lähes neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen? :) Keväinen Amsterdam kuulostaisi myös oikein mukavalta matkakohteelta!

Kreikka: Freaky Fortune feat. RiskyKidd - Rise up

Kreikkalaisten vauhdikas ja moderni bilebiisi oli todennäköisesti eilisen semin kärkikahinoissa. Esityksestä ei puuttunut menoa ja meininkiä, trampoliinillakin hypittiin. Kreikka on voittanut Euroviisut kerran, vuonna 2005. Mietin vain, olisiko maalla varaa järjestää Euroviisut tässä taloustilanteessa?

Ruotsi: Sanna Nielsen - Undo

Ruotsin ammattitaitoinen esitys erottuu joukosta. Sanna Nielsen on ilmiömäinen tulkitsija, eikä kappaleessakaan ole mitään vikaa. Veikkaan erityisesti raatien arvostavan. Toisaalta olisi tylsää, jos Ruotsi voittaisi TAAS. Vaikka Ruotsiin olisi kyllä todella helppo matkustaa. Kisat voisivat olla esimerkiksi Solnassa ;)

Itävalta: Conchita Wurst - Rise like a phoenix

Mediakohun siivittämänä voittoon? Conchita osoitti eilen olevansa valovoimainen esiintyjä. Hän sai myös yleisön täysin puolelleen. Itä-Euroopan maista pisteitä tuskin tulee, siellä kun ollaan jopa kirjoitettu adressia Conchitan viisuedustusta vastaan... Minä kuitenkin haistatan moisille homofoobikoille pitkät ja toivon sydämestäni, että Itävalta nappaa parhaan sijoituksensa aikoihin. Maalla on plakkarissa yksi viisuvoitto, vuodelta 1966.

Huhhuh, nyt kyllä pitää yrittää rauhoittua ja keskittyä välillä muihin asioihin :D Ajattelin myös pistää pystyyn viisuaiheisen arvonnan johonkin väliin. Minulla on hallussani promolevyjä, jotka saattavat innostaa joitakuita lukijoita ;) Palaillaan!

Parrakas nainen ja meidän poijjaat

Jos tiistaina oli jännät paikat, tänään on kyllä suorastaan JÄNNÄ MUN HIRVEÄ! Noin kahdeksan tunnin kuluttua nauliudutaan television ääreen seuraamaan toista semifinaalia. Suomen Softengine esiintyy numerolla kahdeksan. Nyt mekin saamme vaikuttaa ja äänestää. Ääneni on jo etukäteen varattu Itävallan "parrakkaalle naiselle", kohuakin herättäneelle Conchita Wurstille. Rakastan Conchitaa hahmona, mutta hänen biisinsäkin on mielestäni superhyvä. En siis äänestä (täysin) ulkomusiikillisin perustein ;)

Toisessa semifinaalissa on muutenkin kova taso. Niin kova, että taisto finaalipaikoista voi tehdä tiukkaa. En pidä Suomen finaalipaikkaa mitenkään kirkossa kuulutettuna. Nuoret ja innokkaat pohjalaispoikamme erottuvat kyllä joukosta, sillä Softengine on ainut rock-akti tämän vuoden kisoissa. Pelkään vain, että poikien kokemattomuus voi kääntyä heitä vastaan. 

Viime vuonna Krista Siegfrids oli kuin kotonaan salamavalojen edessä. Softenginen poikien nuoruus ja tietynlainen epävarmuus näkyy. No, varmasti viisut ovat heille tärkeä kokemus, jonka myötä saavat lisää itsevarmuutta. En aina tajua, miten nuoria pojat ovat. Ei minusta olisi ollut 17-vuotiaana esiintymään yhtään missään, saati sitten satojen miljoonien tv-katsojien edessä! Jokainen viisuartisti saa siis minulta hatunnoston.

Palataksemme vielä tiistaihin, sain veikattua 9/10 finalistista oikein! Toki mukana oli ne "automaattifinalistit" Venäjä, Armenia, Ukraina ja Azerbaidzan, mutta kuitenkin. San Marinon finaalipaikka oli ainut, joka yllätti. Valentina Monettalle edustus oli jo kolmas peräkkäinen ja mielestäni musiikillisesti heikoin. Säveltäjä-guru Ralph Siegel oli myös raahautunut lavalle pianon ääreen. Lieneekö legendaarinen Ralphie siivittänyt Valentinan finaaliin? Sinänsä olen kyllä iloinen tämän pikkuvaltion puolesta, koska finaalipaikka oli sen viisuhistorian ensimäinen.

Pahat kielet tosin puhuvat, että San Marinon finaalipaikka ei olisi irronnut ihan rehellisin keinoin... Minä olen aina valmis uskomaan kaikenlaisiin salaliittoteorioihin. Viiden hengen tuomaristo voi olla helposti lahjottavissa :P Rahakuoret ovat satavarmasti vaihtaneet omistajaa.

Minua myös häiritsi yleisön suhtautuminen Venäjään. Poliittinen tilanne tietysti heijastuu myös viisuihin, mutta ei se ole millään tavalla 17-vuotiaiden Tolmachevyn kaksosten syytä, mitä heidän maanmiehensä puuhaavat. Eipä varmasti tuntunut kivalta olla buuauksen kohteena :( Ihmisten asennevamma sai minut kannustamaan tyttöjä vielä enemmän. Ansaittu finaalipaikka!

Ainut, jota jäin finaalista kaipaamaan, oli Latvia. Iloinen "Cake to bake" -renkutus ei nyt pärjännytkään. En tiedä, oliko Latvialla missään vaiheessa realistisia mahdollisuuksia. Saatoin elää kappaleen suhteen ihan omassa kuplassani, jossa kuvittelin finaalipaikan irtoavan.

Tämän illan ennustetta on vaikeampi tehdä. Mukana on monta varmaa finalistia. Kreikan ja Romanian finaalipaikkoja pidän itsestäänselvinä. Nämä maat ovat selviytyneet jatkoon joka vuosi. Norja, Itävalta ja Malta päässevät myös finaaliin. Eiköhän Suomikin jatkoon mene, samoin Israelin vahva naisartisti. Puolan tisseisä esitys on etukäteen herättänyt huomiota. Irlanti ja Valko-Venäjä lunastanevat myös pääsylipun lauantain finaaliin. Vai lunastavatko? Se selviää tänään klo 22 alkaen.

Viisuviikko alkaa!

Islannin Pollapönk-yhtye

Tätä on odotettu koko vuosi. Tiistaina klo 22 starttaa vuoden 2014 Eurovision laulukilpailuiden ensimmäinen semifinaali. Sunnuntain ensimmäisinä tunteina meillä on jälleen uusi viisuvoittaja. Me viisufanit elämme tätä viikkoa varten. Äkkiä koko homma onkin ohi. Silloin iskee usein tyhjä fiilis ja "viisukrapula". Krapulaisena ei tee mieli kuunnella tai katsella viisuja vähään aikaan ;)

Ei mennä kuitenkaan vielä asioiden edelle. Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 16 maata. Suomi esiintyy torstain semifinaalissa, joten me emme saa äänestää tiistaina. Voimme vain katsoa sivusta, millaisia päätöksiä puolet osallistujamaista tekee :)

Tolmachevyn kaksoset Venäjältä

Ensimmäinen semi on mielestäni heikkotasoisempi kuin se, jossa Suomi kilpailee. Mukana on kyllä muutamat lempparini, kuten Ruotsi, Islanti, Venäjä ja Latvia. Ne löytyvät kymmenen parhaan joukosta viisupuntarissani. Sekin kyllä kaipaisi kipeästi päivitystä ennen itse kisoja. Ehtiihän tässä vielä.

Toivon, että finaaliin etenevät Armenia, Latvia, Ruotsi, Islanti, Viro, Albania, Venäjä, Ukraina, Alankomaat ja Unkari. Veikkaan, että finaalissa nähdään Armenia, Latvia, Ruotsi, Islanti, Venäjä, Azerbaidžan, Ukraina, Alankomaat, Montenegro ja Unkari. Azerien finaalipaikka on selviö, mutta itse en tälle kappaleelle lämpene ollenkaan. Veikkaan myös Montenegron Balkan-balladin pääsevän jatkoon, koska se on tänä vuonna ainoa laatuaan.

Aarzemnieki Latviasta

Kannattaa huomioida, että en ole koskaan ollut erityisen hyvä viisuveikkauksissa. Euroviisujen suola on, ettei koskaan lopputuloksesta voi olla täysin varma.

Kääntäkää siis tiistai-iltana TV2:n puolelle klo 22 alkaen. Jee, viisut, jee!

Krista Siegfrids @ Amarillo

Ensinnäkin, pahoittelut blogihiljaisuudesta! Vaikka viisut ovat jo aivan ovella, en ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Minulla taitaa olla euroviisuähky. Telkkarista ja radiosta on tullut monenlaista esikatseluohjelmaa, ja biisejäkin olen kuunnellut melkein kyllästymiseen asti. Nyt pidän niistä hieman taukoa, jotta kappaleet kuulostavat taas tuoreilta ja raikkailta :) Se tosin on joissakin tapauksissa liikaa vaadittu.

Viime viikolla tapahtui ihme: Viisuartisti heitti keikan kotikaupungissani! Iki-ihana Krista Siegfrids esiintyi paikallisessa Amarillossa, joka ei varsinaisesti kuulu suosikkiravintoloihini. Amarillo valitettavasti sattuu olemaan Kotkan harvoja keikkapaikkoja, joten täytyi tyytyä siihen, mitä oli tarjolla. Sain onneksi ystävästäni seuraa ja laittauduimme keikalle "more is more" -periaatteen mukaisesti. Saavuimme Amarilloon myös sen verran ajoissa, ettei meidän tarvinnut maksaa edes sisäänpääsyä.

Kaikella on silti hintansa. Jouduimme odotellessamme kärsimään monotonisesta jumputuksesta ja Suomi-räpistä. En tosin olettanut soittolistalla olevankaan mitään minun musiikkimakuuni sopivaa. En muutenkaan taida kuulua Amarillon kohderyhmään...

Krista nousi lavalle vasta puoli yhdeltä. Hänellä oli mukanaan taustabändi, eikä lainkaan tanssijoita. Olen nähnyt Kristan esiintyvän kerran aiemmin, jolloin mukana oli vain taustanauhat ja tanssijat. Meininki sopi riehakkaalle risteilylle ja isommalle lavalle, mutta Amarillossa ei ole pahemmin tilaa hillua.

Krista Siegfrids on todellakin laulaja, joka osaa ottaa yleisönsä! Hän jututti meitä, laulatti, kätteli ja kiitteli vuolaasti saamastaan tuesta. Varsinkin Siegfridsin isälle omistettu "Can you see me" -biisi selvästi herkistytti artistin. Krista vaikutti aidosti liikuttuneelta, kun yleisö lauloi mukana ja heilutti käsiä. Minulle keikan kohokohtia olivat menevämmät biisit, kuten "Amen", "Cinderella" ja luonnollisesti "Marry me". Lauloin mukana niin antautumuksella, ettei äänestäni ollut enää juuri mitään jäljellä :D

Mehän emme päästäneet Kristaa vähällä. Hän tuli vielä vetämään encorena Spice Girlsin "Wannaben". Vanhana Spaissari-fanina ilahduin tästä kovin. Biisi sopi hyvin Kristan tyyliiin, molemmissa on sitä kuuluisaa girl poweria.

Keikasta jäi iloinen fiilis. Mikäli tilaisuus koittaa, menen ehdottomasti kuuntelemaan Kristaa toistekin! :)

Hyvää Waterloon vuosipäivää

Ei, otsikossa ei viitata siihen kuuluisaan taisteluun. Tänään on kulunut tasan 40 vuotta Eurovision laulukilpailuista, jotka järjestettiin Englannin Brightonissa. Suomea näissä karkeloissa edusti Carita Holmström. Hän lauleli pianonsa ääressä "Keep me warm". Sitä valitettavasti ei kovinkaan moni enää muista. Sen sijaan eräälle ruotsalaisyhtyeelle nämä kisat toimivat ponnahduslautana pitkälle kansainväliselle uralle ja suosiolle, joka ei vieläkään osoita hiipumisen merkkejä.

Kyseessä oli tietysti Ruotsin ikioma vientituote ABBA kappaleella "Waterloo". Sitä pidetään yhtenä legendaarisimmista viisukappaleista ja valittiinpa se jopa kaikkien aikojen euroviisuksi vuonna 2005 järjestetyssä juhlagaalassa. Sävellyksenä "Waterloo" tuskin on parasta, mitä viisuissa on kuultu. Itse asiassa se ei mielestäni edes ole ABBAn parhaimpia biisejä. Ymmärrän kuitenkin, miksi "Waterloo" voitti.

Vuonna 1974 show-meininki oli vielä Euroviisuissa kovin vieras elementti. Ruotsi lähti kovilla panoksilla sotaan. ABBAn esiintymisasut oltiin harkittu viimeistä ommelta myöten, aina kapellimestarin Napoleonin aikainen puvustus mukaan lukien. "Waterloo" on myös taitavasti rakennettu pop-kappale. Toimii vielä 40 vuodenkin jälkeen :) 

Grattis ABBA!

Unohdettuja helmiä: "Hollow"

Aurinkoista perjantaita kaikille!

Ajattelin lanseerata tällaisen juttusarjan, jossa nostan esille joko karsinnoissa pudonneita tai muuten unholaan jääneitä viisuja. On sääli, että kaikki hyvät euroviisut eivät jää elämään. Usein ne huonoimmat biisit tai irvokkaimmat esitykset jäävät parhaiten mieleen, voittajista puhumattakaan. 

Tämä kappale ei ole mikään voittaja, itse asiassa se sijoittui alkukarsinnassaan vasta sijalle 8, eli siis viimeiseksi! Esittäjänä on Janet Leon (s. 1990) iranilaissyntyinen, ruotsalainen laulajatar. Hän teki viime vuonna Melodifestivalen-debyyttinsä. Kappale "Heartstrings" ja sähäkkä sininen catsuit jäivät varmasti monien mieleen. Janet putosi tiukasti neljän parhaan joukosta sijoittuen karsinnassa viidenneksi. Se lienee kaikista turhauttavin sijoitus.

Tänä talvena Janet Leon halusi revanssin. Hän esitti power-balladin nimeltään "Hollow". Itsekään en sitä juuri noteerannut. Nyt muutamien kuuntelujen jälkeen tajusin, millaisesta helmestä on kyse. Kappale ei heti avaudu, mikä yleensä ennustaa "pitkää käyttöikää" ;) Ehkä tämä koitui Janet Leonin kohtaloksi.

Mitä mieltä olet Janetin biisistä? Hitti vai huti?