This is my life

This is my life

I don't wanna change a thing
This is my life
All the pain, all the joy it brings

All through the years
Of blood sweat and tears
Hopes and my fears
All that was meant to be
This is my life
What will be, will be

Tervetuloa tutustumaan Eurovision laulukilpailuiden ihmeelliseen maailmaan! 

Minä olen Aintsu ja toimin oppaananne. Olen 26-vuotias euroviisufani ja musiikin ystävä. Kirjoitin aiemmin yleisluontoista blogia elämästäni, mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen. Euroviisuja käsittelin blogissa vain satunnaisesti, mutta näistä laulukilpailuista riittää kyllä puheenaihetta ihan omaksi blogiksi asti ;)

Tarkoitus on rajoittaa ovea viisufanin elämään, glitterin, campin ja kitschin maailmaan omien kokemuksieni kautta. En väitä olevani mikään viisuguru: minulta on turha kysyä tarkkaa pistemäärää, jolla ABBA voitti Euroviisut vuonna 1974. Jos joku tiedustelee, montako kertaa Suomi on viisuihin osallistunut, joudun todennäköisesti turvautumaan Googlen apuun.

En myöskään ole koskaan ollut katsomassa varsinaisia Euroviisuja. Kävin kyllä seuraamassa kenraaliharjoitukset vuonna 2007, kun Helsingillä oli kunnia toimia kisaisäntänä. Länsinaapurin karsintafinaalin Melodifestivalenin olen nähnyt neljästi paikan päällä. Toki ei sovi unohtaa Suomen karsintoja. Unelma Euroviisumatkasta elää siis yhä. Valitettavasti se ei ole ainakaan ensi vuonna toteutumassa.

Milloin minusta sitten tuli viisufani? Vastaus löytyy lapsuudenkodistani. Meillä Euroviisujen katsominen oli jokavuotinen traditio. Perinne ulottuu vanhempiini saakka; sekä isä että äiti ovat kertoneet katselleensa viisuja jo lapsesta saakka. Siinä ei tosin ollut mitään omituista siihen aikaan, koska televisiotarjonta oli huomattavasti suppeampi. Kaikkihan Euroviisuja katselivat. Ehkä meidän perheessä oltiin kuitenkin tästä laulukilpailusta tavanomaista innostuneempia.

Ensimmäinen viisumuistikuvani on vuodelta 1993, jolloin Katri Helena edusti Suomea kappaleella "Tule luo". Muistan myös hämärästi Portugalin edustuskappaleen. Loppuun asti kisoja en tainnut katsella, koska olin sen verran pieni. Seuraavana vuonna CatCat räjäytti potin. "Bye bye baby" nousi monien ikätovereideni lempilauluksi, kuten myös minun. Tämän esityksen olen ihan varmuudella nähnyt televisiosta livenä. Eihän tuota koreografiaa ja puvustusta VOI unohtaa :D Olikin aikamoisen mahtavaa nähdä Kätkän tytöt pari viikkoa sitten vetämässä "Bye bye babya" noissa samoissa korseteissa. 

Vuosien 1996-1998 Euroviisut päätyivät meillä ihan videolle saakka. Niitä tulikin katseltua ahkerasti kaverien kanssa. Pikku-Aintsun suosikkilaulu vuodelta 1996 oli ehdottomasti Ison-Britannian rohkea ja moderni tanssibiisi. Kyllä minä tajusin, mitä se "uuh aah" meinasi ;)

Minua hieman kiusattiin viisuinnostukseni vuoksi. Osittain sen takia kiinnostukseni hiipui muutamaksi vuodeksi. Uuden vuosituhannen koittaessa tapahtui kuitenkin käänne: Hurahdin Euroviisuihin aivan totaalisesti. Esitimme kaverien kanssa omia euroviisuja ja opettelin koreografioita ulkoa :D Ja voi sitä onnenpäivää, kun sain omakseni virallisen viisukokoelmalevyn!

Seuraavana vuonna odotin Euroviisuja jouluaaton lailla. Valitettavasti vuoden 2001 taso oli aika heikko, mutta olin yhtä lailla innoissani. Tällöin tapahtui myös käännekohta faniudessani. Löysin internetin ja YLEn ylläpitämän euroviisuaiheisen keskustelufoorumin. Tajusin, etten ollut yksin. Rupesin kirjoittelemaan palstalla silloin tällöin ja etsimään netistä tietoa viisuartisteista. Tuntui kuin uusi maailma olisi auennut.

Vuonna 2003 avattiin keskustelufoorumi Viisukuppila. Rekisteröidyin "Kuppilaan" kymmenen vuotta sitten ja sille tielle jäin. Olen löytänyt foorumilta useita rakkaita ystäviä elämääni <3 Viisukuppila toimii lisäksi uutissivustona, josta löytyvät euroviisu-uutiset ennen muita kotimaisia medioita.

Kaikkihan me muistamme, mitä tapahtui vuonna 2006. Helvetti jäätyi ja Suomi voitti Euroviisut. Seurasin pisteidenlaskua epäuskoisena, järkyttyneenä ja shokissa. Kesti kauan, ennen kuin tajuntaani iskostui, mitä juuri tapahtui. Se oli hienoa aikaa, Euroviisuista tuli taas koko kansan juhla. Halusin kiihkeästi päästä seuraamaan kisoja paikan päälle nyt kun se olisi mahdollista.

Valitettavasti niin monilla muillakin oli sama suunnitelma. En onnistunut lippujahdissa, mutta kiitos Viisukuppilan, sain ostettua liput kenraaliharjoituksiin. Sinne lähdin ystäväjoukon kera liput kourassa ja äärimmäisen jännittyneenä. Ensimmäinen livenä kuulemani viisukappale oli semifinaalin avannut Bulgarian rumpupainotteinen "Voda". En koskaan unohda sitä tunnetta, kun laulun ensitahdit pärähtivät ilmoille.

Vuonna 2007 suurin suosikkini oli kuitenkin Islanti. Rakastuin totaalisesti Eiríkur Haukssonin rock-balladiin "Valentine Lost". Olin murheen murtama, kun Eiríkur ei päässytkään finaaliin. Sydänsuruni parantuivat finaali-iltana, jolloin seurueeni oli matkalla Vanhalle Ylioppilastalolle viisubileisiin. Kukapa sattuikaan seisomaan keskellä tietä faniensa ympäröimänä jolleipa juuri Eiríkur! Käytin tottakai tilaisuuden hyväkseni ja saatoin olla tämän kohtaamisen jälkeen hitusen hysteerinen :') Fanityttöys välittyy valokuvastakin.

Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta en tiedä missä olisin ilman Euroviisuja. Eivätpä Euroopan yleisradioliitto EBU:n pääjehut varmaankaan osanneet edes kuvitella, millaisen ilmiön heidän kehittämänsä laulukilpailu vielä saisi aikaan ;)