Ja voittaja on...

... Pertti Kurikan Nimipäivät? Satin Circus? Vai joku muu?

Pahoittelen hiljaisuuttani UMK:n suhteen. Tarkoitukseni oli arvostella jokainen alkukarsinta erikseen, mutta se nyt vain jäi. Finaaliin toisaalta valikoituivat kaikki suosikkini, joten mitäpä niitä pudonneita kappaleita enää muistelemaan.

Huomenna pääsemme vihdoin jännityksestä, kun UMK:n voittaja selviää. Myös salaperäisten finaaliraatien koostumus on julkistettu. Kategorioita on yhteensä kahdeksan: lapset, sateenkaariväki, martat (LOL), musiikintekijät, media, kansalaisraati, taksikuskiraati ja suomenruotsalaisraati. Varsin sekalainen seurakunta. Joukosta puuttuvatkin enää papit. Raadeilla on onneksi vain kymmenen prosentin painoarvo lopputuloksesta.

Uskallan tässä paljastaa, että hain itsekin mukaan kansalaisraatiin. Se olisi varmasti ollut hieno kokemus. En tullut valituksi, mutta koskaan tykkään itseni nolaamisesta, tässä on hakuvideoni :D No comments.

Seuraan siis UMK:n finaalin kotisohvalta käsin. Ei tuo oikeasti haittaa, sillä kärsin taas flunssasta. Voin ottaa finaali-illan rennosti ja mässätä. Onneksi myös finaalin musiikillinen taso on korkea, joten pääsen nauttimaan musiikistakin. Oikeastaan mukana on vain pari ällötystä, joita en kelpuuttaisi edustamaan. Ne ovat Pertti Kurikan Nimipäivät ja Angelo De Nile. PKN:n perustelut olenkin jo kirjoittanut. Angelo De Nile puolestaan aiheutti suurta myötähäpeää esityksellään. Ei se biisikään mikään kehuttava ole.

Jos suosikeista puhutaan, minulla on niitä nyt yksi. Opera Skaala yllätti live-esityksellään. Mitään niin ammattitaitoista ja hienoa en ollut nähnyt Suomen karsinnoissa miesmuistiin! Oopperadiiva Essi Luttinen esiintyy pilke silmäkulmassa kunnon camp-akan tavoin (mikä on siis suuri kohteliaisuus viisufanin suusta). "Heart of Light" on nyt kolahtanut minuun kunnolla. Ääneni menee varmasti Opera Skaalalle.

Satin Circusin ja Soljun biisit ovat yhä loistavia, mutta molempien esityksistä puuttui puhtia. Toivon, että huomenna skarpataan paljon. Shavan bhangra-iloittelu saa myös aina hymyn korviin. Jouni Aslak veti lisäksi kappaleensa varman ammattitaitoisesti. Meillä on paljon hyviä vaihtoehtoja ja ihan konkreettiset mahdollisuudet menestykseen. Pertti Kurikan Nimipäivien biisillä sitä menestystä ei kuitenkaan saavuteta. Sano minun sanoneeni, saatana.

Tervetuloa viisuihin, Australia!

En aluksi meinannut uskoa lukemaani, mutta totta se on! Juhlavuoden kunniaksi EBU on kutsunut Australian osallistumaan tämän vuoden euroviisuihin. Kutsuun vastattiin myöntävästi.

Ausseissa ollaan seurattu viisuja vuosikaudet. He saivat myös kunnian olla mukana väliaikanumerossa Kööpenhaminassa. Maassa on jopa järjestetty omat puhelinäänestykset, vaikka he eivät olekaan saaneet vaikuttaa viralliseen lopputulokseen. Mielestäni Australia on siis enemmän kuin tervetullut mukaan.

Viisufanien parissa kuhistaan kovasti tulevan edustajan henkilöllisyydestä. Nähdäänkö euroviisulavalla kenties Kylie Minogue tai Sia? Entäpä Savage Garden -yhtyeen comeback? Olisihan se mahtavaa, jos viisuihin osallistuisi australialainen supertähti. Onhan kyse sentään ainutlaatuisesta tilaisuudesta.

Mikäli Australia sattuisi voittamaan, viisuja ei kuitenkaan järjestettäisi eteläisellä pallonpuoliskolla. Voiton sattuessa kohdalle kisat pidetään Euroopassa. En tiedä, saako Australia itse päättää järjestäjämaan, vai tulisiko käsky korkeammalta taholta. Periaatteessa siis järjestäjämaa voisi olla vaikka Suomi ;) Itse olen kuitenkin Ison-Britannian kannalla.

Kyseessä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun euroviisuissa on nähty australialaisia artisteja. Tunnetuin heistä lienee Olivia Newton-John, joka edusti Isoa-Britanniaa vuonna 1974. Niin ikään brittejä edusti brisbanelainen Gina G. Myös Irlannin viisuihme Johnny Logan on syntyjään kengurujen maasta. Saksaa vuonna 2006 edustaneen Texas Lightning -yhtyeen laulusolisti Jane Comerford tulee myös Australiasta. Tiedättekö muita?

Viisukevään startti

Viime viikonloppuna oli varsinainen "superlauantai". Silloin polkaistiin käyntiin kaksi minulle kiinnostavinta karsintaa, UMK ja Melodifestivalen. Myös Tanska valitsi edustajansa tuona samana päivänä. Minun oli tarkoitus mennä Pasilan studioille katsomaan livenä UMK:n ensimmäistä alkukarsintaa. Valitettavasti flunssa pilasi suunnitelmat ja jouduin jäämään kotisohvalle potemaan. Harmittaa vieläkin hieman, mutta minkäs sille mahtaa.

YLE muisti minua ja useita tuntemiani viisuihmisiä ilmaisella äänestyskoodilla. He olivat todennäköisesti saaneet puhelinnumeroni ilmoittautuessani UMK-karsintaan. Mysteeri on, miten jotkut tietämäni henkilöt saivat viestin, vaikka:

a) he eivät olleet antaneet tietojaan YLE:lle

b) tai äänestäneet koskaan euroviisukarsinnoissa

Tutkimattomia ovat Yleisradion tiet.

Eihän koodia suvainnut heittää hukkaan. Näpyttelin ääneni Satin Circus -yhtyeelle. Vaikka poikien live-esitys ei ollut erityisen hyvä, pidän heidän biisiään koko kilpailun parhaimpana ja kansainvälisimpänä. Satin Circus oli ehdottomasti karsintansa paras akti. Uskon heidän petraavan esitystään finaalissa ja sydämeni pohjasta toivon heidän myös voittavan.

Kilpailun ennakkosuosikista ei sen sijaan ole epäselvyyttä. Yleisradio näyttää tekevän kaikkensa, jotta tämä kehitysvammaisten muodostama punk-bändi pääsisi edustusmatkalle. Voidaan oikeastaan sanoa, että YLE suosii Pertti Kurikan Nimipäiviä kaikessa uutisoinnissaan ja UMK:n mainonnassa. Se on niin ilmiselvää ja epäreilua muita kilpailijoita kohtaan.

Trendinä vaikuttaa olevan myös, ettei bändistä tai heidän biisistään saisi sanoa poikkipuolista sanaa. Se tulkitaan välittömästi syrjinnäksi. Ihmisistä on tullut ihan hemmetin herkkänahkaisia. Minulle on aivan sama, että Pertti Kurikan Nimipäivien jäsenet ovat kehitysvammaisia. Minulla ei ole mitään heitä vastaan. En vain pidä heidän biisistään. Se on puolitoista minuuttia melusaastetta, jolla ei ole mitään asiaa Euroviisuihin. Jos bändi olisi osallistunut kilpailuun paremmalla kappaleella, en olisi näin kovasti heidän voittoaan vastaan.

Ruotsinmaalla puolestaan vanhat konkarit jyräsivät. Finaaliin porskutti suklaasilmäinen Eric Saade täysin mitättömällä kappaleella. Sävellyksen keskinkertaisuutta oltiin selvästi kompensoitu panostamalla koreografiaan ja visuaalisiin elementteihin. Sori Eric, mutta minulle ne eivät riitä. 

Ericin kanssa finaaliin pääsi Jessica Andersson, hänkin moninkertainen Melodifestivalen-konkari. Jessica esitti perusballadin, joka oli kieltämättä ihan kaunis. "Ihan kiva" harvemmin vaan on resepti menestykseen. Usein Mellojen eka semi on ollut tasoltaan vaisuhko, joten pistän toivoni seuraaviin viikkoihin. 

Löysinhän minä myös vuoden ensimmäisen suursuosikin sieltä! Ylimmässä kuvassa komeilee kolmesta nukesta koostuva bändi Dolly Style :D Molly, Holly ja Polly esittivät hömppäisän "Hello Hi" -kappaleen, jolla he pääsivät Andraan. Tytöillä on siis vielä teoreettinen mahdollisuus finaalipaikkaan. Kawaiiii!