Viisukevään startti

Viime viikonloppuna oli varsinainen "superlauantai". Silloin polkaistiin käyntiin kaksi minulle kiinnostavinta karsintaa, UMK ja Melodifestivalen. Myös Tanska valitsi edustajansa tuona samana päivänä. Minun oli tarkoitus mennä Pasilan studioille katsomaan livenä UMK:n ensimmäistä alkukarsintaa. Valitettavasti flunssa pilasi suunnitelmat ja jouduin jäämään kotisohvalle potemaan. Harmittaa vieläkin hieman, mutta minkäs sille mahtaa.

YLE muisti minua ja useita tuntemiani viisuihmisiä ilmaisella äänestyskoodilla. He olivat todennäköisesti saaneet puhelinnumeroni ilmoittautuessani UMK-karsintaan. Mysteeri on, miten jotkut tietämäni henkilöt saivat viestin, vaikka:

a) he eivät olleet antaneet tietojaan YLE:lle

b) tai äänestäneet koskaan euroviisukarsinnoissa

Tutkimattomia ovat Yleisradion tiet.

Eihän koodia suvainnut heittää hukkaan. Näpyttelin ääneni Satin Circus -yhtyeelle. Vaikka poikien live-esitys ei ollut erityisen hyvä, pidän heidän biisiään koko kilpailun parhaimpana ja kansainvälisimpänä. Satin Circus oli ehdottomasti karsintansa paras akti. Uskon heidän petraavan esitystään finaalissa ja sydämeni pohjasta toivon heidän myös voittavan.

Kilpailun ennakkosuosikista ei sen sijaan ole epäselvyyttä. Yleisradio näyttää tekevän kaikkensa, jotta tämä kehitysvammaisten muodostama punk-bändi pääsisi edustusmatkalle. Voidaan oikeastaan sanoa, että YLE suosii Pertti Kurikan Nimipäiviä kaikessa uutisoinnissaan ja UMK:n mainonnassa. Se on niin ilmiselvää ja epäreilua muita kilpailijoita kohtaan.

Trendinä vaikuttaa olevan myös, ettei bändistä tai heidän biisistään saisi sanoa poikkipuolista sanaa. Se tulkitaan välittömästi syrjinnäksi. Ihmisistä on tullut ihan hemmetin herkkänahkaisia. Minulle on aivan sama, että Pertti Kurikan Nimipäivien jäsenet ovat kehitysvammaisia. Minulla ei ole mitään heitä vastaan. En vain pidä heidän biisistään. Se on puolitoista minuuttia melusaastetta, jolla ei ole mitään asiaa Euroviisuihin. Jos bändi olisi osallistunut kilpailuun paremmalla kappaleella, en olisi näin kovasti heidän voittoaan vastaan.

Ruotsinmaalla puolestaan vanhat konkarit jyräsivät. Finaaliin porskutti suklaasilmäinen Eric Saade täysin mitättömällä kappaleella. Sävellyksen keskinkertaisuutta oltiin selvästi kompensoitu panostamalla koreografiaan ja visuaalisiin elementteihin. Sori Eric, mutta minulle ne eivät riitä. 

Ericin kanssa finaaliin pääsi Jessica Andersson, hänkin moninkertainen Melodifestivalen-konkari. Jessica esitti perusballadin, joka oli kieltämättä ihan kaunis. "Ihan kiva" harvemmin vaan on resepti menestykseen. Usein Mellojen eka semi on ollut tasoltaan vaisuhko, joten pistän toivoni seuraaviin viikkoihin. 

Löysinhän minä myös vuoden ensimmäisen suursuosikin sieltä! Ylimmässä kuvassa komeilee kolmesta nukesta koostuva bändi Dolly Style :D Molly, Holly ja Polly esittivät hömppäisän "Hello Hi" -kappaleen, jolla he pääsivät Andraan. Tytöillä on siis vielä teoreettinen mahdollisuus finaalipaikkaan. Kawaiiii!