Krista Siegfrids @ Amarillo

Ensinnäkin, pahoittelut blogihiljaisuudesta! Vaikka viisut ovat jo aivan ovella, en ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Minulla taitaa olla euroviisuähky. Telkkarista ja radiosta on tullut monenlaista esikatseluohjelmaa, ja biisejäkin olen kuunnellut melkein kyllästymiseen asti. Nyt pidän niistä hieman taukoa, jotta kappaleet kuulostavat taas tuoreilta ja raikkailta :) Se tosin on joissakin tapauksissa liikaa vaadittu.

Viime viikolla tapahtui ihme: Viisuartisti heitti keikan kotikaupungissani! Iki-ihana Krista Siegfrids esiintyi paikallisessa Amarillossa, joka ei varsinaisesti kuulu suosikkiravintoloihini. Amarillo valitettavasti sattuu olemaan Kotkan harvoja keikkapaikkoja, joten täytyi tyytyä siihen, mitä oli tarjolla. Sain onneksi ystävästäni seuraa ja laittauduimme keikalle "more is more" -periaatteen mukaisesti. Saavuimme Amarilloon myös sen verran ajoissa, ettei meidän tarvinnut maksaa edes sisäänpääsyä.

Kaikella on silti hintansa. Jouduimme odotellessamme kärsimään monotonisesta jumputuksesta ja Suomi-räpistä. En tosin olettanut soittolistalla olevankaan mitään minun musiikkimakuuni sopivaa. En muutenkaan taida kuulua Amarillon kohderyhmään...

Krista nousi lavalle vasta puoli yhdeltä. Hänellä oli mukanaan taustabändi, eikä lainkaan tanssijoita. Olen nähnyt Kristan esiintyvän kerran aiemmin, jolloin mukana oli vain taustanauhat ja tanssijat. Meininki sopi riehakkaalle risteilylle ja isommalle lavalle, mutta Amarillossa ei ole pahemmin tilaa hillua.

Krista Siegfrids on todellakin laulaja, joka osaa ottaa yleisönsä! Hän jututti meitä, laulatti, kätteli ja kiitteli vuolaasti saamastaan tuesta. Varsinkin Siegfridsin isälle omistettu "Can you see me" -biisi selvästi herkistytti artistin. Krista vaikutti aidosti liikuttuneelta, kun yleisö lauloi mukana ja heilutti käsiä. Minulle keikan kohokohtia olivat menevämmät biisit, kuten "Amen", "Cinderella" ja luonnollisesti "Marry me". Lauloin mukana niin antautumuksella, ettei äänestäni ollut enää juuri mitään jäljellä :D

Mehän emme päästäneet Kristaa vähällä. Hän tuli vielä vetämään encorena Spice Girlsin "Wannaben". Vanhana Spaissari-fanina ilahduin tästä kovin. Biisi sopi hyvin Kristan tyyliiin, molemmissa on sitä kuuluisaa girl poweria.

Keikasta jäi iloinen fiilis. Mikäli tilaisuus koittaa, menen ehdottomasti kuuntelemaan Kristaa toistekin! :)

Hyvää Waterloon vuosipäivää

Ei, otsikossa ei viitata siihen kuuluisaan taisteluun. Tänään on kulunut tasan 40 vuotta Eurovision laulukilpailuista, jotka järjestettiin Englannin Brightonissa. Suomea näissä karkeloissa edusti Carita Holmström. Hän lauleli pianonsa ääressä "Keep me warm". Sitä valitettavasti ei kovinkaan moni enää muista. Sen sijaan eräälle ruotsalaisyhtyeelle nämä kisat toimivat ponnahduslautana pitkälle kansainväliselle uralle ja suosiolle, joka ei vieläkään osoita hiipumisen merkkejä.

Kyseessä oli tietysti Ruotsin ikioma vientituote ABBA kappaleella "Waterloo". Sitä pidetään yhtenä legendaarisimmista viisukappaleista ja valittiinpa se jopa kaikkien aikojen euroviisuksi vuonna 2005 järjestetyssä juhlagaalassa. Sävellyksenä "Waterloo" tuskin on parasta, mitä viisuissa on kuultu. Itse asiassa se ei mielestäni edes ole ABBAn parhaimpia biisejä. Ymmärrän kuitenkin, miksi "Waterloo" voitti.

Vuonna 1974 show-meininki oli vielä Euroviisuissa kovin vieras elementti. Ruotsi lähti kovilla panoksilla sotaan. ABBAn esiintymisasut oltiin harkittu viimeistä ommelta myöten, aina kapellimestarin Napoleonin aikainen puvustus mukaan lukien. "Waterloo" on myös taitavasti rakennettu pop-kappale. Toimii vielä 40 vuodenkin jälkeen :) 

Grattis ABBA!

Unohdettuja helmiä: "Hollow"

Aurinkoista perjantaita kaikille!

Ajattelin lanseerata tällaisen juttusarjan, jossa nostan esille joko karsinnoissa pudonneita tai muuten unholaan jääneitä viisuja. On sääli, että kaikki hyvät euroviisut eivät jää elämään. Usein ne huonoimmat biisit tai irvokkaimmat esitykset jäävät parhaiten mieleen, voittajista puhumattakaan. 

Tämä kappale ei ole mikään voittaja, itse asiassa se sijoittui alkukarsinnassaan vasta sijalle 8, eli siis viimeiseksi! Esittäjänä on Janet Leon (s. 1990) iranilaissyntyinen, ruotsalainen laulajatar. Hän teki viime vuonna Melodifestivalen-debyyttinsä. Kappale "Heartstrings" ja sähäkkä sininen catsuit jäivät varmasti monien mieleen. Janet putosi tiukasti neljän parhaan joukosta sijoittuen karsinnassa viidenneksi. Se lienee kaikista turhauttavin sijoitus.

Tänä talvena Janet Leon halusi revanssin. Hän esitti power-balladin nimeltään "Hollow". Itsekään en sitä juuri noteerannut. Nyt muutamien kuuntelujen jälkeen tajusin, millaisesta helmestä on kyse. Kappale ei heti avaudu, mikä yleensä ennustaa "pitkää käyttöikää" ;) Ehkä tämä koitui Janet Leonin kohtaloksi.

Mitä mieltä olet Janetin biisistä? Hitti vai huti?