Viisuisaa Halloweenia!

Tänä viikonloppuna vietetään vuoden synkintä juhlaa. Halloween on lempparipyhiäni, vaikka sen juhliminen ei Suomessa olekaan niin vakiintunutta. Tykkään silti katsoa kauhuleffoja ja pukeutua pahimpiini. Myös moni euroviisuesitys saa selkävillani nousemaan. Saanko siis esitellä, viisi värisyttävintä viisua:

Sveitsi 1976: Peter, Sue & Marc - Djambo Djambo

Laulu kertoo PELLESTÄ. Ei tarvinne perustella. Häivy ruudustani, senkin punaperuukkinen paholainen!

Saksa 1980: Katja Ebstein - Theater

Jos vihaan pellejä, niin miimikot tulevat hyvänä kakkosena. Niitä on kaiken lisäksi neljä! Mitä saksalaisten päänupeissa on oikein liikkunut...

Venäjä 2006: Dima Bilan - Never let you go

Flyygelin sisältä ilmestyy kuolemanvalkea ballerina, joka ojentelee luisevia raajojaan. Hyi! Myös itse Dima on aika karmaiseva näky ;)

Suomi 2006: Lordi - Hard rock hallelujah

Eihän tämä listaus olisi mitään ilman Suomen omaa Lordia. Kukkahattutädeillä ja kiihkouskovaisilla oli sulattelemista, kun nämä monsterit lähtivät Euroviisuihin. Mielestäni Lordi on lähinnä pelottavan hyvä, mutta se ansaitsee silti paikkansa Halloween-listassa.

Bulgaria 2009: Krassimir Avramov - Illusion

Bulgarian esitys on kuin suoraan painajaisista. Noita-akkoja, epämääräistä ujellusta ja kaikin puolin ahdistava tunnelma. Krassimir on pelottavan huono.

Tuleeko sinun mieleesi muita pelottavia viisuja? :)

Levyarvostelu: Softengine - We Created The World

Kansainvälisen kuuloinen, raikas ja ammattimainen. Meidät pojat tekivät sen, nimittäin aivan huikean debyyttialbumin! Softenginen "We Created The World" julkaistiin viime viikolla. Levy keikkuu nyt iTunesin kärkisijoilla, enkä ihmettele lainkaan. En ole vähään aikaan kuullut näin iskevää musiikkia. "Something better" oli vasta alkusoittoa, sillä levy sisältää jotain vieläkin parempaa.

Levyn nuorekas äänimaailma kantaa loppuun asti. Sinkkuina julkaistut "Yellow house" ja "Sirens" ovat helppoa hittiainesta. Elektroniset elementit miellyttävät korvaani. Odotin paljon rock-painotteisempaa kokonaisuutta, mutta tämä ei ole missään nimessä pettymys.

Tunnen itseni äidillisellä tavalla ylpeäksi. Nämä kundit ovat löytäneet oman soundinsa, jollaista ei olla Suomen musiikkibisneksessä aiemmin kuultu. Jos heidän esikoislevynsä on tällainen, minulla on lupa odottaa heiltä tulevaisuudessa vielä enemmän.

Kuunnelkaa! 

#connect: miniViisuja seuraamassa

Pääsin torstaina näkemään jotain ainutlaatuista. Minulla oli nimittäin kunnia istua miniViisujen ensimmäisen semifinaalin yleisössä. Ai minkä miniViisujen? Kaverini Mikko on innokas viisufani ja erityisen kiinnostunut valotekniikasta. Hän on jo muutaman vuoden ajan rakentanut oman euroviisulavan miniatyyrikoossa. Nyt hän pyysi minua katsomaan show'ta. Ja kun sanon "show", se tarkoitti tosiaan juontoja, väliaikanumeroita ja kaikkia esityksiä.

Mukana oli tämän vuoden kilpailukappaleita, jotka oltiin tosin arvottu eri järjestykseen. Ensimmäisessä semifinaalissa ei siis ollut samat biisit kuin oikeasti. Nämä miniViisut eivät myöskään sijoittuneet Kööpenhaminaan, vaan ne kisailtiin Helsingissä kuvitteellisella areenalla. Kisojen slogan on #connect, joka myös näkyi teemassa ja lavarakenteissa.

Mikko on rakentanut lavan huoneeseensa. Kuvasta ei ehkä käy ilmi, miten massiivinen rakennelma oli kyseessä. Se vei kuitenkin melkein kaiken tilan suht isosta makuuhuoneesta. Katsojia ei siksi mahtunut mukaan enempää kuin neljä. Meitä olikin mukana muutama innokas viisufani. Yksi saapui paikalle jopa Porvoosta saakka.

Viisulavaa. Kuva on lainattu Mikon blogista.

Viisuartistien virkaa toimittivat erilaiset lelufiguurit. Niiden tarkoitus oli lähinnä demonstroida, miltä ihmiset näyttäisivät lavalla. Meillä oli kuitenkin myös hauskaa lelujen kustannuksella :D Venäjän kaksosia esittivät Miss Piggy ja Niiskuneiti. Irlannin Kasey oli myös aikamoinen kissa, ihan kirjaimellisesti. Muumipapan tulkinta Belgian kappaleesta ei jättänyt ketään kylmäksi.

Yleisöllä oli myös oma roolinsa show'n etenemisessä. Minun tehtäväkseni vakiintui artistien valaiseminen taskulampulla. Pääsimme myös ampumaan paukkuserpentiiniä ja tottakai olimme vahvasti hengessä mukana. Show oli oikeasti niin mukaansatempaava, että se imaisi mukaansa. Semifinaali kesti noin kaksi tuntia ja olisin mieluusti katsellut lisääkin. Ihailen kovasti Mikon panostusta ja perehtymistä aiheeseen! Taitava kaveri :)

Mikon miniViisublogia voi käydä lueskelemassa täällä:
http://rakentamisensuola.blogspot.fi/