Tämän vuoden UMK ei olisi voinut päättyä kannaltani paremmin. Voiton vei Sandhja, jonka puolesta liputin jo alusta saakka. Finaali oli kovatasoisempi kuin koskaan, olisin kelpuuttanut voittajaksi melkein kenet tahansa! Minulle UMK-finaali oli erityisen upea elämys siksi, että pääsin seuraamaan sitä paikan päälle - median edustajana.
En onnistunut saamaan paikkaa finaalikatsomoon yleisen haun kautta. Onneksi minulle vinkattiin, että pestini OGAE-uutisissa saattaisi oikeuttaa media-akkreditointiin. Laitoinkin hakemuksen Yleisradiolle samantien. Olin iloisesti yllättynyt kun hakemukseni hyväksyttiin. Tehtävänäni oli päivittää Euroviisuklubin Facebook-sivuja reaaliaikaisesti kenraaliharjoitusten ajan.
Saavuin hyvissä ajoin Pasilan Studiotalolle, jonka kahvio toimitti pressikeskuksen virkaa. Kaulaani lätkäistiin pressipassi, pöydällä oli tarjolla virvokkeita ja ruokaakin saimme. Yleisradio kohteli median edustajia silkkihansikkain ;)
Olen tehnyt toimittajan hommia ihan työkseni, mutta tuolla tunsin itseni enemmän faniksi kuin ammattimaiseksi toimittajaksi :D En kokenut olevani ihan samalla viivalla iltalehtien ja seurojen edustajien kanssa. Monille heistä UMK oli varmaankin vain yksi työkeikka muiden joukossa. Minulle se oli unelmien täyttymys, koska pääsin yhdistämään kaksi rakastamaani asiaa: journalismin ja euroviisut.
Onneksi en ollut ainut fanimedian edustaja, joten saimme sitten yhdessä innostua artisteista :D Pääsin juttelemaan Einin ja Mikael Saaren kanssa, jotka osoittautuivat huipputyypeiksi. Varsinkin Eini oli aivan ihana ja helpostilähestyttävä nainen. Muiden artistien kanssa en rohjennut pyytää yhteiskuvia, mutta Einiä uskalsin lähestyä. Hyvä, että uskalsin!
Pääsin seuraamaan UMK:n kenraaliharjoitusta eturivistä käsin muun median kanssa. Voin sanoa, että vanhan viisufanin sydän sykähti kun Lordi nousi lavalle vetämään "Hard Rock Hallelujahin". Pertti Kurikan Nimipäivät eivät osallistuneet harjoituksiin, joten heitä en nähnyt livenä. Eipä se toisaalta ollut mikään menetyskään... Vaikka Kurikat olivatkin symppiksiä tyyppejä, ei se muuta tosiasiaa, että "Aina mun pitää" on viisuhistorian suurimpia pökäleitä. Onneksi sitä ei tarvinne enää juurikaan kuulla viisuyhteyksissä.
Olin jo varautunut seuramaan finaalin pressitilan television kautta, mutta mahduinkin vielä mukaan green room -katsomoon! Katsomo oli tupaten täynnä ja tunnelma oli juuri niin sekopäinen kuin telkkarista näkyikin :D Tungin istumaan parin Eini-fanin viereen (jos satutte lukemaan tätä, terkkuja!), jotka ottivat minut porukkaansa avosylin vastaan. Minut nakitettiin heiluttelemaan Eini-lakanaa ja laulamaan "Eini Globeniin, Eini Globeniin!" Fanien riemu oli tarttuvaa sorttia. Olimme varmasti yksi kovaäänisimmistä kannustusjoukoista. Pahoittelut heille, jotka joutuivat kärsimään siitä :D
Meitä ohjeistettiin aina heiluttamaan kannatusplakaateja ja hurraamaan lähetyksen siirtyessä green roomin puolelle. Studio-ohjaaja joutui välillä myös hyssyttelemään, kun meteli yltyi liian kovaksi. Ihmettelen vähän, miksei YLE voisi hommata sellaista äänentoistotekniikkaa, jossa yleisön äänet eivät blokkaisi juontajien ääntä? Varmasti muissakin viisukarsinnoissa yleisö pitää mekkalaa, mutta ei se välity samalla tavalla tv-ruutuun. Kai nämäkin ovat rahakysymyksiä?
Oli miten oli, lopputulos oli minulle erittäin mieluinen. Äänestin Sandhjaa, Mikaelia ja Einiä (kuten sanottu, fanien into tarttui :D). Saaran saama puhelinäänipotti on minulle mysteeri. Tällä kertaa olin raatien mukanaolosta vain onnellinen, koska ne torppasivat Saaran voiton. Ei tuolla biisillä ja esityksellä :/ Minulla ei ole mitään Saaraa vastaan artistina. Toivotan hänet avosylin takaisin viisuilemaan paremmalla biisillä!
Sandhja lähtee siis puolustamaan Suomen värejä Tukholmaan. Uskon hänen hurmaavan siellä kaikki hersyvällä, luonnonlapsimaisella olemuksellaan. Nyt kun UMK:t on tältä vuodelta kisailtu, on aina suunnata katse länsinaapuriin. Huomenna kisaillaan Andra chansen ja viikon kuluttua on aika Melodifestivalenin finaalin. Uskallan jo nyt vetää kotiinpäin. Tänä vuonna UMK oli niin kovatasoinen, että sitä on hankala päihittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti