Viisuisa viikonloppu Helsingissä

Minä ja Ooppera Skaalan ihana Essi

Lili ja Susie pistivät pystyyn kunnon show'n

Nämä valokuvat kiteyttävät aika lailla viime yön tunnelmat. Terveisiä siis Viking XPRS:n euroviisuristeilyltä!

Eilen oli varsinainen viisupäivä. Ensin pidettiin Euroviisuklubin esikatselutilaisuus Katajanokalla Kino K13-teatterissa. Melkein täysi salillinen faneja saapui paikalle arvioimaan tämän vuoden biisejä. Olen nyt jo onnistunut muodostamaan kappaleista mielipiteen. Taso ei ole yhtä hyvä kuin viime vuonna, mutta kymmenen kärki muodostui kirkkaasti. Pisteitä minulta saivat: Ruotsi, Saksa, Slovenia, Norja, Italia, Australia, Sveitsi, Viro, Malta ja Iso-Britannia.

Myös Viking Linen risteily lähti Katajanokalta. Illan kattaus oli monipuolinen: tietokilpailua, karaokea ja viisu-disco, esiintyjiä toki unohtamatta. Osallistuimme ystäväni Mairen kanssa tietokilpailuun. Päädyimme tasapisteisiin kolmannen henkilön kanssa, mutta arpaonni ratkaisi päävoiton minun edukseni! :D Harmillista kyllä, unohdin voittamani risteilylahjakortin hyttiin. Vielä toivon, että rehellinen siivooja on noukkinut kortin talteen ja saan sen joskus takaisin. Harmittaa tämä sähellys, koska ei sitä joka päivä pääsisi luxus-risteilylle :(

Illan ensimmäinen esiintyjä oli UMK:ssa hurmannut fanien suosikki Ooppera Skaala. Mezzosopraano Essi Luttinen asteli rohkeasti yleisön keskelle ja vakuutti minut täydellisesti läsnäolollaan. Ja se ääni! <3 En aina pidä oopperalaulajien tavasta laulaa, mutta Essin ääni miellyttää korviani.

Ooppera Skaala esitti muistaakseni Vivaldin sävellyksen konemusiikkivivahtein. Visa Oscar sämpläsi myös "Freestyler"-biisiä. Esitys oli kaikin puolin häkellyttävä. Essi oli niin täydellisen itsevarma yleisön edessä. Möllötin suuren osan ajasta haavi auki hämmästyksestä.

Pääsin onnekseni juttelemaan Essin kanssa esityksen jälkeen. Hän kertoi, että syksyllä Ooppera Skaalalta on tulossa isompikin show. Aion ehdottomasti osallistua.

Risteilyn pääesiintyjät olivat "Ruotsin CatCat", sisarukset Lili ja Susie Päivärinta. Bongasimmekin jo Susien matkalla laivaterminaaliin. Siskokset olivat äärimmäisen helposti lähestyttäviä ja hauskoja esiintyjiä. Huomasi kyllä, että heillä on vuosikymmenien kokemus takanaan. Siskosten isä on kotoisin Suomesta, mutta muutti Ruotsiin jo pikkupoikana. Lili ja Susie kertoivat kuitenkin ymmärtävänsä hieman suomea. He myös uskoivat, että suomalaiset pitävät heidän musiikistaan mollivireisten sävellysten vuoksi.

Minä ihastuin Päivärintoihin viimeistään tällä risteilyllä. Niinku nyt pyydetään yleisöä lavalle tanssimaan! Ystäväni oli näiden onnekkaiden joukossa. Meitä myös laulatettiin ja tanssitettiin legendaarisen "Okey okey" -koreografian tahtiin. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin hauskaa keikalla :D Viimeisen biisin aikana Lili ja Susie jalkautuivat fanien pariin tanssilattialle. Yhteiskuvia räpsittiin ja minä sain Susielta lämpimän halauksen. Odottamatonta, mutta mukavaa.

Tämmöisiä viikonloppuja saisi olla enemmän. Kiitos <3

Jollotusten vuosi

Tämän vuoden viisut taitavat olla heikoimmat miesmuistiin. Tai, ehkeivät heikoimmat, mutta mukana on paljon sellaisia biisejä, jotka eivät ole minun makuuni. Vuosi 2015 on erittäin balladipitoinen. Balladit eivät oikein ole kuppini teetä. Kestän kyllä pari hidasta biisiä per vuosi, mutta jos balladeja on parikymmentä, se on jo liikaa...

Toissalauantaina pidettiin Kotkassa epäviralliset esikatselut, jotka kaverini Mikko organisoi. Kuulin suuren osan viisuista ensimmäistä kertaa tuolloin. Musiikkivideot veivät varmasti osan keskittymiskyvystäni muualle, mutta kovinkaan moni kappale ei jättänyt suurta muistijälkeä. Mieleeni jäi epäolennaisia yksityiskohtia videoista, kuten Viron laulajattaren nuolaisu, pelottava Teletappi-herätyskello ja venäläinen, demoninen lapsi.

Jotkut kappaleet erottuivat kuitenkin positiivisesti joukosta. Enpä olisi vielä kuukausi sitten uskonut sanovani, että yksi näistä on SUOMI. Ei, en edelleenkään tykkää "Aina mun pitäästä". (Voiko noin sanoa?) Suomen ehdokas on kuitenkin mieleenpainuva, toisin kuin tusinatavaraballadit.

Tässä nyt joitakin alustavia suosikkejani. Oikeudet muutoksiin pidätetään.

Ruotsi

Slovenia

Saksa

Israel

Edelliseen tekstiin viitaten

Olen saanut tietooni asianhaaroja, jotka ehkä eivät ole lieventäviä, mutta selittävät paljon. En rupea retostelemaan yksityiskohdilla, koska ne eivät oikeasti kuulu kenellekään muulle kuin herralle itselleen.

Hänellä on nyt kuitenkin menossa rankka elämänvaihe, josta hän on jo avautunut julkisesti. En siis enää ihmettele, jos parin suomalaisen jutut eivät ole jaksaneet kiinnostaa. Töykeäähän se saattaa olla, mutta ihan ymmärrettävää.

Vaikka edellisestä tekstistäni saattoi saada katkeran kuvan, toivon Michał Wiśniewskille kaikkea hyvää. Haluan, että hän saa elämänsä kuntoon ja olisi onnellinen. Jätän hänet nyt rauhaan ja tyydyn kuuntelemaan musiikkia, johon alunperin ihastuin. Ei sillä niin väliä, millainen ihminen taustalta löytyy.

Peace!

Kun idoli paljastuu idiootiksi

Kerroin taannoin matkablogissani uskomattomasta reissusta Puolaan. Tapasimme siellä Ich Troje -yhtyeestä tutun Michał Wiśniewskin. Kuten muistanette, Ich Troje on edustanut Puolaa euroviisuissa kahdesti, vuosina 2003 ja 2006. Pidin heidän molemmista viisuistaan paljon, mutta erityisesti vuoden 2003 kappaleesta "Keine Grenzen".

Miten sitten päädyimme Puolaan? Se onkin uskomaton tarina. Tapasimme Michał Wiśniewskin ensimmäisen kerran syyskuussa hänen fanitapaamisessaan Ogrodzieniecissä. Michał hyväksyi meidät Facebook-kavereikseen ja piti yhteyttä ystäväni kanssa. Asia johti toiseen ja meidät kutsuttiin hänen luokseen tekemään haastattelua. Se tuntui aivan hullulta, mutta tartuimme tilaisuuteen.

Reissu oli mahtava ja pääsimme nauttimaan luksuksesta. Meitä kohtaan oltiinkin todella vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Olin hyvin otettu siitä, että sain haastatella ihailemaani artistia. Pidin sitä toimittajan urani kohokohtana ja jutusta tuli hyvä. Lähdimme Puolasta hyvillä fiiliksillä.

Mikä sitten meni vikaan? En tiedä. Michał lupasi lähettää minulle valokuvia itsestään juttua varten. Kyselin niiden perään parikin kertaa, mutta viesteihini ei reagoitu. Myös ystäväni yhteydenotot ignoroitiin herra Wiśniewskin taholta useaan otteeseen. Aiemmin meille oltiin sanottu, että voisimme soittaa ja tekstata koska tahansa, jos on jotain asiaa. Tämä ei ilmeisesti enää päde. Emme ymmärrä, mitä muka olemme tehneet suututtaaksemme hänet.

Ignooraminen on tässä pahinta. Olisi paljon reilumpaa, jos meille sanottaisiin suoraan: "Te olette ärsyttäviä, jättäkää minut rauhaan." Se olisi ihan OK. Nyt vain tuntuu hämmentävältä, koska emme tajua tätä tilannetta.

Tarkoitukseni ei ole loata Wiśniewskin mainetta, sen hän on jo tehnyt itse. Kovinkaan moni puolalainen ei ota häntä enää vakavasti. Palstamillimetrejä on kertynyt varmaan enemmän kuin Matti Nykäsellä ja Johanna Tukiaisella yhteensä. Tiesin kyllä, että hän on kiistanalainen persoona, mutta oletin lööppien olevan vain mustamaalausta. Nyt en enää usko siihen.

Mikä minua sitten eniten risoo? Varmaankin se, että aiemmin ihailemani ihminen osoittautui oikeassa elämässä moukaksi. Puolalaiset fanit vaikuttavat näkevän Michał Wiśniewskin ruusunpunaisten lasien läpi. Me kohtasimme nyt rankan totuuden, enkä tiedä pystynkö toipumaan tästä ikinä.