Marry me?

Tänään eduskunta äänestää tasa-arvoista avioliittolakia ajavasta kansalaisaloitteesta. Klo 13 selviää, liittyykö Suomi niiden sivistysvaltioiden joukkoon, jotka sallivat avioitumisen sukupuoleen katsomatta. Ilman aktiivisia kansalaisia ja näyttävää Tahdon2013-kampanjaa tämä ei olisi mahdollista.

Raapustin nimeni aloitteeseen heti kun se oli mahdollista. Kaikilla pitäisi olla yhtäläiset oikeudet, oli seksuaalinen suuntautuminen mitä tahansa. Myös euroviisuedustajamme Krista Siegfrids on samaa mieltä. Hänen tyttöpusunsa kohahdutti, mutta toivottavasti myös avasi silmiä. Olin ylpeä viisuedustajamme rohkeudesta.

Muutaman tunnin kuluttua selviää, voinko olla ylpeä maastani ja sen edustajista. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Ding dong!

Härliga svenska män!

Blogini lukijoille ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, mikä on lempimaani euroviisuissa. Ja, heja Sverige. Kuten olen useaan otteeseen maininnut, Ruotsin karsinta Melodifestivalen on minulle (lähes) yhtä tarkeä kuin itse viisut. Olen neljä kertaa päässyt seuraamaan Melodien finaalia, kun taas kansainvälisistä kisoista minulla ei ole vielä kokemusta. Ruotsilla on siis aina erityinen paikka sydämessäni.

Maanantaina ja tiistaina julkistetaan ne artistit, jotka tulevat kilpailemaan Ruotsin edustuspaikasta vuonna 2015. Perinteiseen tapaan osa nimistä on jo vuotanut lehdistölle. Artistikattaus tulee olemaan ilmeisen miesvoittoista. Mikäli huhut pitävät paikkansa, Melodeissa nähdään ainakin nämä tutut kasvot:

Eric Saade (edusti Ruotsia vuonna 2011 kappaleella "Popular", sijoittui kolmanneksi)

Måns Zelmerlöw (kilpaillut kahdesti Ruotsin edustuspaikasta ja toiminut juontajana vuoden 2010 Melodeissa)

Andreas Johnson (kilpaillut edustuspaikasta neljä kertaa aiemmin, tunnetaan ysärihitistään "Glorious")

Magnus Carlsson (osallistunut Melodifestivaleniin niin sooloartistina kuin Alcazarin ja Barbadosin riveissä)

Linus Svenning (pääsi tänä vuonna finaaliin kappaleella "Bröder")

Behrang Miri (osallistui vuonna 2013 kappaleella "Jalla dansa sawa")

Eiväthän pelkät nimet tietysti takaa hyviä biisejä, mutta ainakin Ericin ja Magnusin kappaleet ovat aina osuneet makuhermooni. Odotan ensi vuoden Melodifestivalenilta uusia artistituttavuuksia, yllättäviä vetoja ja paljon hyviä biisejä soittolistalleni. Nämä kriteerit ovat täyttyneet aina tähänkin asti.

Viisuisaa Halloweenia!

Tänä viikonloppuna vietetään vuoden synkintä juhlaa. Halloween on lempparipyhiäni, vaikka sen juhliminen ei Suomessa olekaan niin vakiintunutta. Tykkään silti katsoa kauhuleffoja ja pukeutua pahimpiini. Myös moni euroviisuesitys saa selkävillani nousemaan. Saanko siis esitellä, viisi värisyttävintä viisua:

Sveitsi 1976: Peter, Sue & Marc - Djambo Djambo

Laulu kertoo PELLESTÄ. Ei tarvinne perustella. Häivy ruudustani, senkin punaperuukkinen paholainen!

Saksa 1980: Katja Ebstein - Theater

Jos vihaan pellejä, niin miimikot tulevat hyvänä kakkosena. Niitä on kaiken lisäksi neljä! Mitä saksalaisten päänupeissa on oikein liikkunut...

Venäjä 2006: Dima Bilan - Never let you go

Flyygelin sisältä ilmestyy kuolemanvalkea ballerina, joka ojentelee luisevia raajojaan. Hyi! Myös itse Dima on aika karmaiseva näky ;)

Suomi 2006: Lordi - Hard rock hallelujah

Eihän tämä listaus olisi mitään ilman Suomen omaa Lordia. Kukkahattutädeillä ja kiihkouskovaisilla oli sulattelemista, kun nämä monsterit lähtivät Euroviisuihin. Mielestäni Lordi on lähinnä pelottavan hyvä, mutta se ansaitsee silti paikkansa Halloween-listassa.

Bulgaria 2009: Krassimir Avramov - Illusion

Bulgarian esitys on kuin suoraan painajaisista. Noita-akkoja, epämääräistä ujellusta ja kaikin puolin ahdistava tunnelma. Krassimir on pelottavan huono.

Tuleeko sinun mieleesi muita pelottavia viisuja? :)

Levyarvostelu: Softengine - We Created The World

Kansainvälisen kuuloinen, raikas ja ammattimainen. Meidät pojat tekivät sen, nimittäin aivan huikean debyyttialbumin! Softenginen "We Created The World" julkaistiin viime viikolla. Levy keikkuu nyt iTunesin kärkisijoilla, enkä ihmettele lainkaan. En ole vähään aikaan kuullut näin iskevää musiikkia. "Something better" oli vasta alkusoittoa, sillä levy sisältää jotain vieläkin parempaa.

Levyn nuorekas äänimaailma kantaa loppuun asti. Sinkkuina julkaistut "Yellow house" ja "Sirens" ovat helppoa hittiainesta. Elektroniset elementit miellyttävät korvaani. Odotin paljon rock-painotteisempaa kokonaisuutta, mutta tämä ei ole missään nimessä pettymys.

Tunnen itseni äidillisellä tavalla ylpeäksi. Nämä kundit ovat löytäneet oman soundinsa, jollaista ei olla Suomen musiikkibisneksessä aiemmin kuultu. Jos heidän esikoislevynsä on tällainen, minulla on lupa odottaa heiltä tulevaisuudessa vielä enemmän.

Kuunnelkaa!