Minä ja Melodifestivalen

Olen Ruotsi-fani. Se on varmaan tullut selväksi. Rakastan ruotsalaista kulttuuria, musiikkia ja eritoten Melodifestivalenia. MF on perinteisesti ollut minun viisuvuoteni kohokohta. Tänäkin vuonna taso on ollut varsin mainio. Ruotsalaiset saavat kotikisoihinsa kelvollisen edustajan. Itse liputan Samirin ja Viktorin hauskan "Bada nakna" -kappaleen puolesta :D Ruotsalaiset voisivat kerrankin repäistä ja valita biisin, joka lauletaan på svenska. Ei mitään englanninkielistä käännöstä tähän!

Seuraan MF-finaalin tänäkin vuonna sohvalta käsin. Olin paikan päällä vuosina 2010–2013. Jokaiselta reissulta on ihania muistoja <3 Jaan nyt finaaliviikonlopun kunniaksi teidän kanssanne niistä parhaimmat!

2010

Ensimmäinen euroviisureissuni ulkomaille on tietysti minulle erityisen tärkeä. Tärkeäksi siitä teki myös idolini Nanne Grönvallin näkeminen livenä! <3 Nanne oli mukana MF-finaalin väliaikanumerossa (kuten muuten tänäkin vuonna) ja veti lyhyen nimmarikeikan Globenin viereisessä ostoskeskuksessa. Lauloin mukana kurkku suorana eturivissä. Nannekin huomasi minut ja tunki mikrofonin eteeni "Håll om mig" -kappaleen aikana. Annoin mennä, vaikka ääneni taisikin täristä :D

Nannen nimmarin halutakseen piti ostaa single ja jonottaa. Ei haitannut, sillä tätä hetkeä olin odottanut kauan. Sain muistoksi myös tämän yhteiskuvan meistä. Ensimmäinen MF-matka ei olisi voinut enää muuttua paremmaksi!

2011

Vuosi 2011 oli kahden kovan kundin, Eric Saaden ja Dannyn kaksintaistelu. Minä kannustin Ericiä ja latasin jopa ruotsalaisen prepaid-liittymän, jotta pystyin äänestämään. Mieleeni tältä MF-reissulta on jäänyt viisuetkot, jotka järjestettiin erään suomalaisen viisufanin luona ihan Globenin kupeessa. Tunnelma oli korkealla ja jorasimme Ericin "Popularin" tahtin naapurien iloksi :D

Prepaid ei ollut turha ostos, sillä ilta oli Ericin juhlaa. Viisuhistorian suurimpia oikeusmurhia on se, että Ruotsi sijoittui euroviisuissa vasta kolmanneksi. Tuosta hetkestä on jäänyt hieman traumoja...

2012

Vuoden 2012 Melodifestivalen oli silkkaa euforiaa! Tuleva viisuvoittaja Loreen aiheutti kylmiä väreitä esityksellään, jonka pääsin todistamaan livenä Globenin piippuhyllyltä. Prepaid-saldo meni Loreenin äänestämiseen, eikä suotta! Myöhemmin tämä mystinen nainen valloitti koko Euroopan.

Seuraavana vuonna pääsin Loreenin keikalle Helsinkiin. Tämä kohtaaminen on jäänyt mieleeni lämminhenkisenä ja välittömänä <3 Loreen on niin kaukana diivasta kuin olla vaan voi. Toivottavasti näen hänet vielä uudestaan.

2013

Vuonna 2013 fanityttöiltiin Solnassa! YOHIO aiheutti teinihysteriaa, johon oli helppo yhtyä :D Myös Martin Rolinski ihastutti esityksellään. Kannatti jonottaa nimikirjoituksia, vaikka kohtaaminen YOHIOn kanssa kestikin noin sekunnin. Martinille sentään pääsin juttelemaan. Muistaakseni pahoittelin sitä, että hän ei päässyt finaaliin. Se on mielestäni edelleen sääli!

Myös finaalin lopputulos jätti suuhuni pahan maun. YOHIO oli illan moraalinen voittaja. Uskon yhä, että "Hearbreak hotel" olisi pärjännyt viisuissa paremmin kuin Robin Stjernbergin ulina. Jossittelu ei enää auta, joten täytyy toivoa, että ruotsalaiset valitsevat tuleviin kotikisoihinsa viisaasti. Älkää mokatko tällä kertaa :D

OMG, mikä UMK!

Tämän vuoden UMK ei olisi voinut päättyä kannaltani paremmin. Voiton vei Sandhja, jonka puolesta liputin jo alusta saakka. Finaali oli kovatasoisempi kuin koskaan, olisin kelpuuttanut voittajaksi melkein kenet tahansa! Minulle UMK-finaali oli erityisen upea elämys siksi, että pääsin seuraamaan sitä paikan päälle - median edustajana.

En onnistunut saamaan paikkaa finaalikatsomoon yleisen haun kautta. Onneksi minulle vinkattiin, että pestini OGAE-uutisissa saattaisi oikeuttaa media-akkreditointiin. Laitoinkin hakemuksen Yleisradiolle samantien. Olin iloisesti yllättynyt kun hakemukseni hyväksyttiin. Tehtävänäni oli päivittää Euroviisuklubin Facebook-sivuja reaaliaikaisesti kenraaliharjoitusten ajan.

Saavuin hyvissä ajoin Pasilan Studiotalolle, jonka kahvio toimitti pressikeskuksen virkaa. Kaulaani lätkäistiin pressipassi, pöydällä oli tarjolla virvokkeita ja ruokaakin saimme. Yleisradio kohteli median edustajia silkkihansikkain ;) 

Olen tehnyt toimittajan hommia ihan työkseni, mutta tuolla tunsin itseni enemmän faniksi kuin ammattimaiseksi toimittajaksi :D En kokenut olevani ihan samalla viivalla iltalehtien ja seurojen edustajien kanssa. Monille heistä UMK oli varmaankin vain yksi työkeikka muiden joukossa. Minulle se oli unelmien täyttymys, koska pääsin yhdistämään kaksi rakastamaani asiaa: journalismin ja euroviisut.

Onneksi en ollut ainut fanimedian edustaja, joten saimme sitten yhdessä innostua artisteista :D Pääsin juttelemaan Einin ja Mikael Saaren kanssa, jotka osoittautuivat huipputyypeiksi. Varsinkin Eini oli aivan ihana ja helpostilähestyttävä nainen. Muiden artistien kanssa en rohjennut pyytää yhteiskuvia, mutta Einiä uskalsin lähestyä. Hyvä, että uskalsin!

Pääsin seuraamaan UMK:n kenraaliharjoitusta eturivistä käsin muun median kanssa. Voin sanoa, että vanhan viisufanin sydän sykähti kun Lordi nousi lavalle vetämään "Hard Rock Hallelujahin". Pertti Kurikan Nimipäivät eivät osallistuneet harjoituksiin, joten heitä en nähnyt livenä. Eipä se toisaalta ollut mikään menetyskään... Vaikka Kurikat olivatkin symppiksiä tyyppejä, ei se muuta tosiasiaa, että "Aina mun pitää" on viisuhistorian suurimpia pökäleitä. Onneksi sitä ei tarvinne enää juurikaan kuulla viisuyhteyksissä.

Olin jo varautunut seuramaan finaalin pressitilan television kautta, mutta mahduinkin vielä mukaan green room -katsomoon! Katsomo oli tupaten täynnä ja tunnelma oli juuri niin sekopäinen kuin telkkarista näkyikin :D Tungin istumaan parin Eini-fanin viereen (jos satutte lukemaan tätä, terkkuja!), jotka ottivat minut porukkaansa avosylin vastaan. Minut nakitettiin heiluttelemaan Eini-lakanaa ja laulamaan "Eini Globeniin, Eini Globeniin!" Fanien riemu oli tarttuvaa sorttia. Olimme varmasti yksi kovaäänisimmistä kannustusjoukoista. Pahoittelut heille, jotka joutuivat kärsimään siitä :D

Meitä ohjeistettiin aina heiluttamaan kannatusplakaateja ja hurraamaan lähetyksen siirtyessä green roomin puolelle. Studio-ohjaaja joutui välillä myös hyssyttelemään, kun meteli yltyi liian kovaksi. Ihmettelen vähän, miksei YLE voisi hommata sellaista äänentoistotekniikkaa, jossa yleisön äänet eivät blokkaisi juontajien ääntä? Varmasti muissakin viisukarsinnoissa yleisö pitää mekkalaa, mutta ei se välity samalla tavalla tv-ruutuun. Kai nämäkin ovat rahakysymyksiä?

Oli miten oli, lopputulos oli minulle erittäin mieluinen. Äänestin Sandhjaa, Mikaelia ja Einiä (kuten sanottu, fanien into tarttui :D). Saaran saama puhelinäänipotti on minulle mysteeri. Tällä kertaa olin raatien mukanaolosta vain onnellinen, koska ne torppasivat Saaran voiton. Ei tuolla biisillä ja esityksellä :/ Minulla ei ole mitään Saaraa vastaan artistina. Toivotan hänet avosylin takaisin viisuilemaan paremmalla biisillä!

Sandhja lähtee siis puolustamaan Suomen värejä Tukholmaan. Uskon hänen hurmaavan siellä kaikki hersyvällä, luonnonlapsimaisella olemuksellaan. Nyt kun UMK:t on tältä vuodelta kisailtu, on aina suunnata katse länsinaapuriin. Huomenna kisaillaan Andra chansen ja viikon kuluttua on aika Melodifestivalenin finaalin. Uskallan jo nyt vetää kotiinpäin. Tänä vuonna UMK oli niin kovatasoinen, että sitä on hankala päihittää!

:draamaa: Pasilassa

Moi pitkästä aikaa!

Blogini alkaa taas heräillä viisuhorroksestaan. Siitä tietää, että talvi on tullut, kun:

a) saa näpytellä tekstiä sormet kohmeessa
b) euroviisukarsinnat alkavat

UMK pärähti viikonloppuna toden teolla käyntiin, ja mahtavasti pärähtikin! Pääsin seuraamaan ensimmäistä semifinaalia paikan päälle. Karsintoihin pystyi taas ilmoittautumaan yleisöksi etukäteen. Minun oli tarkoitus jo viime vuonna lähteä Pasilaan, mutta tuolloin flunssa pilasi kaiken. Elin viime viikolla jännityksessä, sillä olin TAAS kipeänä... Viisukarsinnat osuvat kyllä Suomessa siihen pahimpaan flunssakauteen. Onneksi parannuin juuri sopivasti viikonlopuksi.

Ensin muutama sananen tämän vuoden UMK:sta. Se on mielestäni tasoltaan kaikkien aikojen paras! Mukana ei ole ainuttakaan läpip*skaa kappaletta. Tämän vuoden edustaja tulee siis olemaan rutkasti laadukkaampi kuin viimevuotinen ;) Tällä kertaa asetelmat vaikuttavat myös oikeudenmukaisemmilta. YLE ei ole lobannut vain yhtä ainutta artistia, toisin kuin se teki Pertti Kurikan Nimipäivien kanssa. Saara Aaltoa kyllä on nostettu esille, mutta ei mielestäni häiritsevyyteen saakka.

Saaralla oli selvästi eniten faneja Pasilassa. Kaikkialla näkyi "No Fear" -sydänkylttejä, joita Saaran tukijoukot ilmeisesti jakelivat faneille. Myös Pää-Äijien kannattailla oli hienoja shamppanjapullon muotoisia "tikkuilmapalloja" (tai mitä lienevätkään). Olin loppuun asti varma, että Pää-Äijät pääsevät finaaliin. Kuinka ihanaa olikaan olla väärässä!

Minun suosikkini ensimmäisestä erästä olivat Eini ja ClemSO. Harmillisesti ClemSOn live-esitys ei ihan onnistunut vakuuttamaan :/ Biisi on silti huikean erilainen ja aion huudattaa sitä jatkossakin.

Askartelin Einille upean kannatusplakaatin, joka vilahti pari kertaa telkkarissakin :D Pääsin myös kyltteineni UMK:n Instagram-tilille. Woop woop!

Einin finaalipaikka oli siis yllätys, mutta mieluinen sellainen :) Myös Kotkan tyttö Stella Christine yllätti positiivisesti. Hänen biisilleen en edelleenkään syty, koska genre ei vain ole mieleinen. Stellan esitys oli kuitenkin illan ammattimaisin ja tyylikkäin. Mitäs me random mimmit Kotkasta!

UMK-kipinäni roihahti siihen malliin, että haluaisin vielä päästä seuraamaan finaalia. Ilmeisesti sinne voi ilmoittautua myöhemmin, ja teen kyllä kaikkeni, että pääsen paikan päälle!

Tänä vuonna viisufaniutumisestani on kulunut 20 vuotta (!) Sen kunniaksi julkaisen bloginini Facebook-sivulla päivittäin suosikkiviisuni aina niiltä vuosikerroilta, joita olen seurannut. Listaus alkoi eilen, mukaan pääset kun käyt tykkäämässä Euroviisuelämää-blogin FB-sivuja täällä!

PS: Tänä viikonloppuna Suomi kyllä vei Ruotsia ihan 6-0! Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani näin. UMK on todella puhjennut kukkaan :D

Viisulippujen sietämätön kalleus

Torstaina Tukholman viisuliput tulevat myyntiin. Kaveriporukallani oli haaveena lähteä seuraamaan euroviisufinaalia. Olisihan se helppoa ja halpaakin, kun ei tarvitsisi matkustaa länsinaapuria kauemmas. No, olimme väärässä. Majoituksen saaminen osoittautuikin haastavaksi. Meidän olisi pitänyt aktivoitua jo toukokuussa. Hotellit ovat lähestulkoon täyteen buukattuja viisuviikon ajan. Ne, joissa olisi vielä majoituskapasiteettia, ovat hinnoitelleet itsensä pilviin.

Meidän jengimme kohdalla haasteena oli myös se, että olimme kiinnostuneita VAIN itse finaalista. Työ- ja opiskelukuvioiden takia emme pystyisi matkustamaan Tukholmaan katsomaan semifinaaleja tai kenraaliharjoituksia keskellä viikkoa. Myönnän, että minua nuo harkat eivät edes erityisesti kiinnosta.

Euroviisuklubin kautta oli toki mahdollisuus ostaa lippupaketti. Hienoa, että fanit otetaan tällä tavalla huomioon! Meidän tarpeisiimme paketin ostaminen olisi vain ollut liian kallista ja tarpeetonta.

Kaikki kulminoituu rahaan. Joillekin työssäkäyville, hyvin toimeentuleville ihmisille satojen eurojen sijoittaminen viisumatkaan ei varmasti tunnu kukkarossa. Itsekin haaveilen olevani vielä joskus vakaassa taloudellisessa tilanteessa. Nyt kun en ole, joudun priorisoimaan asioita. Valitettavasti viisumatka ei ole nyt listan kärkipäässä rahojeni sijoittamisessa.

Tekee mieli siteerata ABBAa: "money money money, must be funny, in the rich man's world". Turha kuitenkaan surra asiaa, jolle en tällä hetkellä mahda mitään. Toivotan siis Tukholmaan suuntaaville viisukavereilleni huikeaa reissua <3 Minä voin ruveta jo suunnittelemaan kisakatsomoa kotisohvalle ;)