:draamaa: Pasilassa

Moi pitkästä aikaa!

Blogini alkaa taas heräillä viisuhorroksestaan. Siitä tietää, että talvi on tullut, kun:

a) saa näpytellä tekstiä sormet kohmeessa
b) euroviisukarsinnat alkavat

UMK pärähti viikonloppuna toden teolla käyntiin, ja mahtavasti pärähtikin! Pääsin seuraamaan ensimmäistä semifinaalia paikan päälle. Karsintoihin pystyi taas ilmoittautumaan yleisöksi etukäteen. Minun oli tarkoitus jo viime vuonna lähteä Pasilaan, mutta tuolloin flunssa pilasi kaiken. Elin viime viikolla jännityksessä, sillä olin TAAS kipeänä... Viisukarsinnat osuvat kyllä Suomessa siihen pahimpaan flunssakauteen. Onneksi parannuin juuri sopivasti viikonlopuksi.

Ensin muutama sananen tämän vuoden UMK:sta. Se on mielestäni tasoltaan kaikkien aikojen paras! Mukana ei ole ainuttakaan läpip*skaa kappaletta. Tämän vuoden edustaja tulee siis olemaan rutkasti laadukkaampi kuin viimevuotinen ;) Tällä kertaa asetelmat vaikuttavat myös oikeudenmukaisemmilta. YLE ei ole lobannut vain yhtä ainutta artistia, toisin kuin se teki Pertti Kurikan Nimipäivien kanssa. Saara Aaltoa kyllä on nostettu esille, mutta ei mielestäni häiritsevyyteen saakka.

Saaralla oli selvästi eniten faneja Pasilassa. Kaikkialla näkyi "No Fear" -sydänkylttejä, joita Saaran tukijoukot ilmeisesti jakelivat faneille. Myös Pää-Äijien kannattailla oli hienoja shamppanjapullon muotoisia "tikkuilmapalloja" (tai mitä lienevätkään). Olin loppuun asti varma, että Pää-Äijät pääsevät finaaliin. Kuinka ihanaa olikaan olla väärässä!

Minun suosikkini ensimmäisestä erästä olivat Eini ja ClemSO. Harmillisesti ClemSOn live-esitys ei ihan onnistunut vakuuttamaan :/ Biisi on silti huikean erilainen ja aion huudattaa sitä jatkossakin.

Askartelin Einille upean kannatusplakaatin, joka vilahti pari kertaa telkkarissakin :D Pääsin myös kyltteineni UMK:n Instagram-tilille. Woop woop!

Einin finaalipaikka oli siis yllätys, mutta mieluinen sellainen :) Myös Kotkan tyttö Stella Christine yllätti positiivisesti. Hänen biisilleen en edelleenkään syty, koska genre ei vain ole mieleinen. Stellan esitys oli kuitenkin illan ammattimaisin ja tyylikkäin. Mitäs me random mimmit Kotkasta!

UMK-kipinäni roihahti siihen malliin, että haluaisin vielä päästä seuraamaan finaalia. Ilmeisesti sinne voi ilmoittautua myöhemmin, ja teen kyllä kaikkeni, että pääsen paikan päälle!

Tänä vuonna viisufaniutumisestani on kulunut 20 vuotta (!) Sen kunniaksi julkaisen bloginini Facebook-sivulla päivittäin suosikkiviisuni aina niiltä vuosikerroilta, joita olen seurannut. Listaus alkoi eilen, mukaan pääset kun käyt tykkäämässä Euroviisuelämää-blogin FB-sivuja täällä!

PS: Tänä viikonloppuna Suomi kyllä vei Ruotsia ihan 6-0! Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani näin. UMK on todella puhjennut kukkaan :D

Viisulippujen sietämätön kalleus

Torstaina Tukholman viisuliput tulevat myyntiin. Kaveriporukallani oli haaveena lähteä seuraamaan euroviisufinaalia. Olisihan se helppoa ja halpaakin, kun ei tarvitsisi matkustaa länsinaapuria kauemmas. No, olimme väärässä. Majoituksen saaminen osoittautuikin haastavaksi. Meidän olisi pitänyt aktivoitua jo toukokuussa. Hotellit ovat lähestulkoon täyteen buukattuja viisuviikon ajan. Ne, joissa olisi vielä majoituskapasiteettia, ovat hinnoitelleet itsensä pilviin.

Meidän jengimme kohdalla haasteena oli myös se, että olimme kiinnostuneita VAIN itse finaalista. Työ- ja opiskelukuvioiden takia emme pystyisi matkustamaan Tukholmaan katsomaan semifinaaleja tai kenraaliharjoituksia keskellä viikkoa. Myönnän, että minua nuo harkat eivät edes erityisesti kiinnosta.

Euroviisuklubin kautta oli toki mahdollisuus ostaa lippupaketti. Hienoa, että fanit otetaan tällä tavalla huomioon! Meidän tarpeisiimme paketin ostaminen olisi vain ollut liian kallista ja tarpeetonta.

Kaikki kulminoituu rahaan. Joillekin työssäkäyville, hyvin toimeentuleville ihmisille satojen eurojen sijoittaminen viisumatkaan ei varmasti tunnu kukkarossa. Itsekin haaveilen olevani vielä joskus vakaassa taloudellisessa tilanteessa. Nyt kun en ole, joudun priorisoimaan asioita. Valitettavasti viisumatka ei ole nyt listan kärkipäässä rahojeni sijoittamisessa.

Tekee mieli siteerata ABBAa: "money money money, must be funny, in the rich man's world". Turha kuitenkaan surra asiaa, jolle en tällä hetkellä mahda mitään. Toivotan siis Tukholmaan suuntaaville viisukavereilleni huikeaa reissua <3 Minä voin ruveta jo suunnittelemaan kisakatsomoa kotisohvalle ;) 

Breaking the silence

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta! Huomaan, että blogini on saanut uusia tykkääjiä Facebookissa. Kiitos kaikille teille!

Syksy on usein kuollutta aikaa viisuharrastukseni tiimoilta. Tiedän, että joissakin maissa euroviisukarsinnat ovat jo ovella. Ensi vuoden UMK:n juontajatkin julkistettiin. Se ei kuitenkaan vielä kiinnosta minua.

Olen siinä mielessä "huono" euroviisufani, etten jaksa hössöttää viisuista ympärivuotisesti. Monet ystäväni katselevat ja kuuntelevat viisuja koko ajan. He puntaroivat eri vuosikertoja, askartelevat jopa YouTube-videoita omista listauksistaan. Ihailen heidän omistautumistaan, koska minulla ei yksinkertaisesti riitä energia.

Viime vuonna tein sen virheen, että kuuntelin joitakin valittuja kappaleita jopa puoli vuotta ennen varsinaista kilpailua. Tämän takia olin lopen kyllästynyt näihin biiseihin, kun ne esitettiin itse Euroviisuissa. Suurin osa Euroopasta kuuli kappaleet tuolloin vasta ensimmäisen kerran. Minulle ne olivat jo puhkikuluneita.

Tykkään kyllä spekuloida etukäteen, millaisen biisin esimerkiksi Linda Bengtzing esittää ensi vuoden Melodifestivalenissa. Saan kuitenkin tietää sen vasta helmikuussa. Ei haittaa yhtään. Taidan oikeasti pidättäytyä kuuntelemasta kaikkia karsintakappaleita ennen kuin on vuosi 2016. Ei siinä ole mitään järkeä, että ensi vuoden viisuja pääsee kuuntelemaan jo nyt... UMK-kilpailijat julkistetaan vasta tammikuun puolella. Hyvä niin.

Mitä mieltä te olette? Onko siinä järkeä, että jotkut viisukarsinnat alkavat jo nyt? Vai pitäisikö kaikkien maiden odottaa ensi vuoden puolelle?

Pressivastaavana viisuristeilyllä

Eräs vuoden tärkeimmistä tapahtumista on euroviisuristeily. Euroviisuklubi OGAE Finlandin organisoima risteily järkättiin tänä vuonna jo kuudennen kerran. Homma on kasvanut niin suureksi, että faneja saapuu paikalle ympäri maailmaa. Risteilylle osallistuikin arvioiden mukaan viisuilijoita yli 30 maasta! Kyseessä on siis ihan maailmanlaajuisesti yksi suurimmista viisutapahtumista vuosittain :) Iso käsi meidän klubillemme, joka tämän kaiken on saanut aikaan!

Risteilyä tähditti kolme upeaa leidiä: Sonia (Iso-Britannia 1993), Ivi Adamou (Kypros 2012) sekä Sanna Nielsen (Ruotsi 2014). Juontajana toimivat drag artistit Jukka K ja Miss Divet. He vetivät sunnuntaina myös jälleen hulvattoman viisu-show'n, jossa ei annettu armoa kenellekään ;)

Viime vuonna sain kunnian haastatella Softengineä OGAE-uutisiin. Se oli hieno kokemus, joten kysyin olisiko tälläkin kertaa mahdollista tehdä jotain vastaavaa. Sain kokea jotain vielä parempaa. Euroviisuklubin puheenjohtaja Jouni pyysi minua organisoimaan pressipisteen risteilylle. Fanitoimittajat saivat ilmoittautua etukäteen ja pääsivät sitten haastattelemaan artisteja. Minun tehtäväni oli johdattaa artistit pressipisteeseen ja valvoa, että aikataulut pitivät.

Menin siis backstagelle, josta hain ensin Sonian haastateltavaksi. Täytyy myöntää, etten oikein tuntenut kuuluvani lavan taakse, vaikka minulla oli täysi oikeus mennä sinne. Sonialla oli mukana mies ja pieni tytär, jotka seurasivat perheen äitiä haastattelupaikalle.

Pressipiste oltiin sijoitettu Starlight Palacen yläkertaan, mutta siellä oli liian synkkää ja meluisaa. Menimme siis erään toimittajan ehdotuksesta rappukäytävään tekemään haastatteluja. Siellä olikin paremmat olosuhteet, eikä ohikulkenut risteilykansakaan häiriköinyt. Sonian mies joutui hieman hoputtamaan loppuvaiheessa meitä. Ehkäpä perhe halusi jo hyttiin lepäämään.

Sonia viisutoimittajien tentattavana.

Minulta jäi pressihommien takia näkemättä aina keikkojen alkuosat. Ei se kuitenkaan haitannut, koska oli niin mukavaa päästä viettämään aikaa viisuartistien kanssa. Juttelin myös paljon fanitoimittajien kanssa, joita oli tullut paikalle muun muassa Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista. Ivi Adamoun kanssa ei onneksi ollut mikään paniikki aikataulujen suhteen. Ivi jaksoi poseerata fanien kanssa ja jutella kaikille. 

Vasta 21-vuotias Ivi Adamou.  

Illan odotetuin esiintyjä oli Ruotsin oma Sanna Nielsen. Ei ollut epäselvyyttä, kuka nousi yleisön suosikiksi. Rytmikkäät "Sanna! Sanna!" -huudot raikasivat, eikä suosionosoituksille meinannut tulla loppua. Sympaattinen Sanna pääsi kuin pääsikin keikkansa jälkeen poseeraamaan yhteiskuvissa fanien kanssa. Valitettavasti haastatteluille ei ollut aikaa, mitä pahoittelin toimittajille useaan otteeseen. Toivottavasti kukaan ei pettynyt pahasti!

Kiitos ja kumarrus vielä OGAE:n suuntaan! Ensi vuonna risteillään taas, päivämäärä on laitettukin jo kalenteriin ;) Nähdään siis 3.9.2016!

Sanna Nielsen vaikutti häkeltyneen saamastaan suosiosta.