Levyarvostelu: Softengine - We Created The World

Kansainvälisen kuuloinen, raikas ja ammattimainen. Meidät pojat tekivät sen, nimittäin aivan huikean debyyttialbumin! Softenginen "We Created The World" julkaistiin viime viikolla. Levy keikkuu nyt iTunesin kärkisijoilla, enkä ihmettele lainkaan. En ole vähään aikaan kuullut näin iskevää musiikkia. "Something better" oli vasta alkusoittoa, sillä levy sisältää jotain vieläkin parempaa.

Levyn nuorekas äänimaailma kantaa loppuun asti. Sinkkuina julkaistut "Yellow house" ja "Sirens" ovat helppoa hittiainesta. Elektroniset elementit miellyttävät korvaani. Odotin paljon rock-painotteisempaa kokonaisuutta, mutta tämä ei ole missään nimessä pettymys.

Tunnen itseni äidillisellä tavalla ylpeäksi. Nämä kundit ovat löytäneet oman soundinsa, jollaista ei olla Suomen musiikkibisneksessä aiemmin kuultu. Jos heidän esikoislevynsä on tällainen, minulla on lupa odottaa heiltä tulevaisuudessa vielä enemmän.

Kuunnelkaa! 

#connect: miniViisuja seuraamassa

Pääsin torstaina näkemään jotain ainutlaatuista. Minulla oli nimittäin kunnia istua miniViisujen ensimmäisen semifinaalin yleisössä. Ai minkä miniViisujen? Kaverini Mikko on innokas viisufani ja erityisen kiinnostunut valotekniikasta. Hän on jo muutaman vuoden ajan rakentanut oman euroviisulavan miniatyyrikoossa. Nyt hän pyysi minua katsomaan show'ta. Ja kun sanon "show", se tarkoitti tosiaan juontoja, väliaikanumeroita ja kaikkia esityksiä.

Mukana oli tämän vuoden kilpailukappaleita, jotka oltiin tosin arvottu eri järjestykseen. Ensimmäisessä semifinaalissa ei siis ollut samat biisit kuin oikeasti. Nämä miniViisut eivät myöskään sijoittuneet Kööpenhaminaan, vaan ne kisailtiin Helsingissä kuvitteellisella areenalla. Kisojen slogan on #connect, joka myös näkyi teemassa ja lavarakenteissa.

Mikko on rakentanut lavan huoneeseensa. Kuvasta ei ehkä käy ilmi, miten massiivinen rakennelma oli kyseessä. Se vei kuitenkin melkein kaiken tilan suht isosta makuuhuoneesta. Katsojia ei siksi mahtunut mukaan enempää kuin neljä. Meitä olikin mukana muutama innokas viisufani. Yksi saapui paikalle jopa Porvoosta saakka.

Viisulavaa. Kuva on lainattu Mikon blogista.

Viisuartistien virkaa toimittivat erilaiset lelufiguurit. Niiden tarkoitus oli lähinnä demonstroida, miltä ihmiset näyttäisivät lavalla. Meillä oli kuitenkin myös hauskaa lelujen kustannuksella :D Venäjän kaksosia esittivät Miss Piggy ja Niiskuneiti. Irlannin Kasey oli myös aikamoinen kissa, ihan kirjaimellisesti. Muumipapan tulkinta Belgian kappaleesta ei jättänyt ketään kylmäksi.

Yleisöllä oli myös oma roolinsa show'n etenemisessä. Minun tehtäväkseni vakiintui artistien valaiseminen taskulampulla. Pääsimme myös ampumaan paukkuserpentiiniä ja tottakai olimme vahvasti hengessä mukana. Show oli oikeasti niin mukaansatempaava, että se imaisi mukaansa. Semifinaali kesti noin kaksi tuntia ja olisin mieluusti katsellut lisääkin. Ihailen kovasti Mikon panostusta ja perehtymistä aiheeseen! Taitava kaveri :)

Mikon miniViisublogia voi käydä lueskelemassa täällä:
http://rakentamisensuola.blogspot.fi/

Laiva on lastattu viisufaneilla

Terveiset viisuristeilyltä! Alkuviikko meni valvomisesta toipuessa, mutta nyt olen taas elävien kirjoissa. Ihan paska reissu, inhottavia ihmisiä ja surkeaa musaa. NOT! ;) Oli aivan ihana risteily taas. Rakastan tätä syksyistä perinnettä, toivottavasti se jatkuu ensi vuonnakin.

Tällä kertaa risteily oli minulle hieman erilainen. Pääsin nimittäin tekemään siellä töitä. Toimin Suomen euroviisuklubin jäsenlehden päätoimittajana, joten sain tilaisuuden haastatella Softengineä ennen heidän keikkaansa. Otin kaverini Mairen ja Piitun assistenteiksi, olihan kyseessä ainutlaatuinen kokemus heillekin! :) Softengine oli varannut laivan kabinettipuolelta kokoustilan haastatteluja varten. Meidän lisäksemme paikalla oli pari ulkomaalaista viisutoimittajaa.

Tilanne jännitti varmasti enemmän minua kuin Softenginen poikia. Odotin kohtaavani neljä epävarmaa teiniä. Kuinka väärässä olinkaan! Pojat olivat selvästi jo tottuneet mediamyllytykseen. Vastaukset tulivat oikein supliikisti ja tunnelma oli rento. Näille kavereille ei myöskään ole kusi noussut päähän.

Haastattelun jälkeen pääsimme ottamaan rennosti. Legendaarinen CatCat toimi risteilyn juontajaparina. Todelliset camp-akat pukeutuvat vanhoihin esiintymisasuihinsa! ;) Kätkän siskokset olivat tosiaan laivalla vain juontajien ominaisuudessa, mutta "Bye bye baby" kuultiin sentään.

Softengine nousi lavalle illan ensimmäisenä artistina. Huomasin ilokseni, että paikan päällä oli heidän fanityttöjään. Tälle yhtyeelle suon kyllä kaiken menestyksen! Arvostan sitä, että pojat kirjoittavat itse musiikkinsa, joka on kaiken lisäksi kansainvälisen ja raikkaan kuuloista. Kuulimme aiemmin julkaisematonta materiaalia yhtyeen tulevalta albumilta. Sinkkujulkaisut "Something better" ja "Yellow house" iskivät tähän kuuntelijaan kuitenkin parhaiten.

Kansainvälistä väriä esiintyjäkaartiin toi Isoa-Britanniaa vuonna 2000 edustanut Nicki French. Törmäsin Nickiin laivan käytävällä, enkä aluksi meinannut tunnistaa häntä. *punastuu* Hyvin peruspirkkomainen olemus. Mutta lavalla Nicki oli kuin eri ihminen! Hän oli ehdottomasti illan karismaattisin ja paras esiintyjä! Nicki veti vauhdikkaan viisupotpurin, sekä cover-versionsa "Total Eclipse Of The Heartista". Yleisö oli täysillä mukana! Myönnän erehtyneeni Nickin suhteen täysin. Pidän kyllä myös hänen viisustaan "Don't play that song again". Nicki French pukeutui esityksen aikana viisutakkiinsa :D Toinen camp-akka, ja tämä on sitten täydellä rakkaudella sanottu.

Illan kohokohta oli Ruotsin Charlotte Perrellin esiintyminen. Tai niin minä etukäteen ajattelin. Charlotte veti kyllä ammattitaitoisen setin, mutta kontrasti rempseään Nicki Frenchiin oli valtava. Perrelli Perrelli jäi hieman etäiseksi. Hänen esityksensä kesti myös huomattavasti vähemmän aikaa. Keikka loppui kuin seinään. No, ainakin Melodifestivalen-hitit kuultiin ja viisuvoittaja "Take me to your heaven myös". Lopuksi Charlotte olisi halunnut esittää sen vielä ruotsiksi, mutta taustanauha ei toiminut.

Keikkojen jälkeen seurueeni oli jo niin uupunut, että viisudisco tuntui mahdottomalta ajatukselta. Suuntasimme siis hyttiin, jotta jaksoimme aamulla vielä herätä maihinnousun aikana. Olemme joka vuosi raahautuneet uskollisesti Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Nytkin aika riitti aamiaiseen ja shoppailuun vallan mainiosti :)

Paluumatkalla Helsinkiin meitä viihdyttivät Jukka K ja Miss Divet upealla drag show'llaan. Esityksessä oli osittain samoja elementtejä kuin viime vuonna, mutta mukana oli myös viittauksia tämänvuotisiin viisuihin. Muun muassa Conchita, Puolan kirnuajat ja Ruth Lorenzo oltiin huomioitu :D

Tässä "kaikkien aikojen risteily-selfie". Kuva on lainattu CatCatin Facebook-sivulta:

Ei voi muuta kuin olla kiitollinen tästä harrastuksesta ja upeasta Euroviisuklubista, joka teki tämän risteilyn mahdolliseksi <3 Seuraavia bileitä odotellessa!

Levyarvostelu: Eurotix - Let's die young

Mikään ei piristä synkkää syyspäivää niin kuin hyvä musiikki. Ruotsalainen Eurotix, josta olen aiemminkin blogannut, on julkaissut uuden EP:n. Se sisältää neljä biisiä:

1. Let's Die Young

2. Come And Hold Me

3. Kill Another Day

4. Lies

Albumin nimikkoraita vie kuulijan tutun turvalliseen 80-luvun äänimaailmaan. "Let's Die Young" voisi olla myös suomalainen iskelmä. Melankolisuus iskee allekirjoittaneeseen ainakin ihan täysillä. Kappale on omistettu Larry Forsbergin nuoruudenystävälle. Hänen kuvansa on myös levynkannessa.

"Come And Hold Me" saattaa olla joillekin viisufaneille tuttu Ninan ja Kimin versiona. Dennis Alexis Hellström on kirjoittanut englanninkieliset sanat "Om du stannar hos mig" -biisiin. En ollut kuullut alkuperäisversiota aiemmin. Se on ihan kiva ruotsi-iskelmä, mutta pidän enemmän Eurotixin kasarisovituksesta. Dennis on kertonut, että sanat pohjautuvat hänen omiin kokemuksiinsa. Pystynkin aistimaan laulajan tuskan sanojen takana.

Kolmosraita "Kill Another Day" on ennenjulkaisematon ja mielestäni kokonaisuuden heikoin lenkki. Sävellys ei oikein lähde lentoon. Kyllä sitä kuuntelee ihan sujuvasti, mutta se ei jätä suurempaa muistijälkeä. Toimii kuitenkin taustamusiikkina.

Levyn päättää Alphaville-cover "Lies". Nolottaa myöntää, etten ollut kuullut alkuperäistä kappaletta aiemmin. Ja minä väitän itseäni 80-luvun musiikin ystäväksi... Epäkohta tuli kuitenkin nyt korjattua. Eurotixin versiossa tunnelma on täysin erilainen. Kappale alkaa nostalgisella syntikkariffillä, jollaisia omastakin Casiostani löytyy. Dennisin lämmin lauluääni miellyttää korvaani enemmän kuin Alphavillen Marian Goldin valittava soundi.

Kokonaisuutena EP jää rutkasti plussan puolelle. Suosittelen sitä kaikille, jotka pitävät 80-luvun syntikkasoundeista ja kaipaavat nostalgiaa.

4/5

Eurotixin EP Spotifyssa:

Eurotix – Let's Die Young

Tsekkaa myös Eurotixin kokopitkä albumi "The Secret":

Eurotix – The Secret