Viisuähkyssä

Maailman laiskin bloggari tässä, moi!

Pahoittelut pitkästä radiohiljaisuudesta. Blogiin kirjoittaminen on monesti ollut mielessäni, mutta en ole saanut aikaiseksi. Välillä tulee sellainen fiilis, lukeeko kukaan muu näitä tekstejä edes kuin pari kaveriani :D (Eikä siinä mitään, kiva jos luette!) Netti on pullollaan niin paljon viisublogeja, että tämä on vain yksi hiekanjyvä muiden joukossa. No, kirjoittamisen pitää olla kivaa, ei pakkopullaa. Jos ei yksinkertaisesti huvita, niin ei ole pakko. Eihän tästä minulle mitään makseta :D Olen melskannut viisuista sosiaalisessa mediassa siihen malliin, ettei bloggaamiseen ole enää riittänyt energiaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Euroviisut on tältä vuodelta taputeltu. Onnea Ukrainalle ja Jamalalle viisuvoitosta! Ukraina oli yksi suosikeistani, VAIKKA onkin vähän siinä ja siinä, hyväksynkö sanoituksen. Tai, hyväksyn kyllä, mutta en ole varma olivatko Euroviisut tälle kannanotolle oikea areena. Monien mielestä oli, äänestystulos puhukoot puolestaan. Silti en voi olla miettimättä, mitä seurauksia Ukrainan voitolla on. Boikotoiko Venäjä ensi vuoden kilpailua? Pystytäänkö viisut edes järjestämään Ukrainassa? Lisääntyvätkö levottomuudet? Aika näyttää.

Finaalista muodostuikin yllättävän kovatasoinen. Mukana ei ollut kuin pari pökälettä. Suomea ei valitettavasti finaalissa nähty, mutta eipä Sandhjalla ollut mitään asiaakaan sinne. Suomen esitys jäi mielestäni keskeneräiseksi ja puolitiehen. Potentiaalia olisi ollut, sitä ei vain osattu hyödyntää :/ Huvittavaa lukea lehdistä, että Suomen satsaus esitykseen oli "hieman erikoisempi mikkiteline". Jep. En usko jatkopaikan kariutuneen esiintymisasun takia, mutta olihan se ihan hirveä! :D

Ennakkosuosikkini Venäjä ei enää livenä nähtynä iskenyt. Esitys oli eittämättä visuaalisesti upea ja Sergey on symppis. Silti aivan muut kappaleet nousivat live-esitysten jälkeen suosikeikseni. San Marino oli ehtaa campia, jolle olisi ollut kyllä paikkansa finaalissa. Armenian Iveta yllätti seksikkyydellään ja aistillisuudellaan. Itävallan Zoë oli vieläkin herttaisempi kuin osasin odottaa! Isäntämaan Frans esiintyi niin rennosti ja suvereenisti, että siitä voi moni konkari ottaa oppia.

Ruotsalaisten kisajärjestelyt olivat muutenkin omaa luokkaansa. Nauran vieläkin "Love Love, Peace Peace" -väliaikanumerolle. Petra & Måns suoriutuivat juontajan tehtävistään mallikelpoisesti. En löydä oikeastaan mitään valittamista. Kyllä ruotsalaiset osaavat! Silti tekee ihan hyvää, että ensi vuonna viisuillaan vähän eri puolella Eurooppaa. Vaihtelu virkistää.

Tällä hetkellä minua vaivaa varsinainen viisuähky, joten sysään euroviisut hetkeksi takavasemmalle. Palataan asiaan, kun on taas jotain asiaa :D

Ensimmäinen viisupuntari

Joka vuosi minut valtaa epätoivo. Eivät nämä(kään) viisut ole mistään kotoisin! Pettymys on vakio. Annan kuitenkin aina uuden tilaisuuden. Jätän esikatseluvideoiden tiirailun vähemmälle ja keskityn kuuntelemaan. Sieltä sirkusesityksien ja kökköjen videoiden joukosta löytyykin sitten ihan oikeita melodioita. Upeita kappaleita, jotka eivät pääse oikeuksiinsa kun antaa näköaistille vallan.

Suosittelenkin sulkemaan silmät ja keskittymään kuuntelemaan. Tänä vuonna on tasaisen hyvä viisutaso! Radioystävällinen, voisi myös sanoa. Puntarillani on kokonaiset 20 neljän tähden viisua. Se on huomattavan korkea määrä. Yhden tähden viisut loistavat poissaolollaan. Viime vuonna sellaisen tarjoili meille rakas kotimaamme.

Pitemmittä puheitta, tältä näyttää (ja kuulostaa) ensimmäinen viisupuntarini vuosimallia 2016:

(Tämä on muuten tosi kätevä työkalu puntarin tekoon!) 

★★★★★

1. VENÄJÄ: Sergey Lazarev – You are the only one
2. NORJA: Agnete – Icebreaker
3. SAN MARINO: Serhat – I didn't know
4. BULGARIA: Poli Genova – If love was a crime
5. RUOTSI: Frans – If I were sorry
6. LATVIA: Justs – Heartbeat
7. ISLANTI: Greta Salóme – Hear them calling
8. AUSTRALIA: Dami Im – Sound of silence

★★★★

9. KYPROS: Minus One – Alter ego
10. UKRAINA: Jamala – 1944
11. RANSKA: Amir – J'ai cherché
12. SUOMI: Sandhja – Sing it away
13. SAKSA: Jamie-Lee Kriewitz – Ghost
14. ESPANJA: Barei – Say yay!
15. VALKO-VENÄJÄ: Ivan – Help you fly
16. ITÄVALTA: Zoë – Loin d'ici
17. ARMENIA: Iveta Mukuchyan – LoveWave
18. PUOLA: Michał Szpak – Color of your life
19. UNKARI: Freddie – Pioneer
20. TANSKA: Lighthouse X – Soldiers of love
21. TŠEKKI: Gabriela Gunčíková – I stand
22. AZERBAIDŽAN: Samra – Miracle
23. ISO-BRITANNIA: Joe & Jake – You're not alone
24. BELGIA: Laura Tesoro – What's the pressure
25. KROATIA: Nina Kraljić – Lighthouse
26. VIRO: Jüri Pootsmann – Play
27. ITALIA: Francesca Michielin – No degree of separation
28. MALTA: Ira Losco – Walk on water

★★★

29. ROMANIA: Ovidiu Anton – Moment of silence
30. MAKEDONIA: Kaliopi – Dona
31. LIETTUA: Donny Montell – I've been waiting for this night
32. MOLDOVA: Lidia Isac – Falling stars
33. IRLANTI: Nicky Byrne – Sunlight
34. SVEITSI: Rykka – The last of our kind
35. ISRAEL: Hovi Star – Made of stars
36. ALANKOMAAT: Douwe Bob – Slow down
37. BOSNIA-HERTSEGOVINA: Dalal & Deen ft. Ana Rucner & Jala – Ljubav je

★★

38. ALBANIA: Eneda Tarifa – Fairytale
39. KREIKKA: Argo – Utopian land
40. SERBIA: ZAA Sanja Vučić – Goodbye (Shelter)
41. SLOVENIA: ManuElla – Blue and red
42. GEORGIA: Nika Kocharov & Young Georgian Lolitaz – Midnight gold
43. MONTENEGRO: Highway – The real thing

Minä ja Melodifestivalen

Olen Ruotsi-fani. Se on varmaan tullut selväksi. Rakastan ruotsalaista kulttuuria, musiikkia ja eritoten Melodifestivalenia. MF on perinteisesti ollut minun viisuvuoteni kohokohta. Tänäkin vuonna taso on ollut varsin mainio. Ruotsalaiset saavat kotikisoihinsa kelvollisen edustajan. Itse liputan Samirin ja Viktorin hauskan "Bada nakna" -kappaleen puolesta :D Ruotsalaiset voisivat kerrankin repäistä ja valita biisin, joka lauletaan på svenska. Ei mitään englanninkielistä käännöstä tähän!

Seuraan MF-finaalin tänäkin vuonna sohvalta käsin. Olin paikan päällä vuosina 2010–2013. Jokaiselta reissulta on ihania muistoja <3 Jaan nyt finaaliviikonlopun kunniaksi teidän kanssanne niistä parhaimmat!

2010

Ensimmäinen euroviisureissuni ulkomaille on tietysti minulle erityisen tärkeä. Tärkeäksi siitä teki myös idolini Nanne Grönvallin näkeminen livenä! <3 Nanne oli mukana MF-finaalin väliaikanumerossa (kuten muuten tänäkin vuonna) ja veti lyhyen nimmarikeikan Globenin viereisessä ostoskeskuksessa. Lauloin mukana kurkku suorana eturivissä. Nannekin huomasi minut ja tunki mikrofonin eteeni "Håll om mig" -kappaleen aikana. Annoin mennä, vaikka ääneni taisikin täristä :D

Nannen nimmarin halutakseen piti ostaa single ja jonottaa. Ei haitannut, sillä tätä hetkeä olin odottanut kauan. Sain muistoksi myös tämän yhteiskuvan meistä. Ensimmäinen MF-matka ei olisi voinut enää muuttua paremmaksi!

2011

Vuosi 2011 oli kahden kovan kundin, Eric Saaden ja Dannyn kaksintaistelu. Minä kannustin Ericiä ja latasin jopa ruotsalaisen prepaid-liittymän, jotta pystyin äänestämään. Mieleeni tältä MF-reissulta on jäänyt viisuetkot, jotka järjestettiin erään suomalaisen viisufanin luona ihan Globenin kupeessa. Tunnelma oli korkealla ja jorasimme Ericin "Popularin" tahtin naapurien iloksi :D

Prepaid ei ollut turha ostos, sillä ilta oli Ericin juhlaa. Viisuhistorian suurimpia oikeusmurhia on se, että Ruotsi sijoittui euroviisuissa vasta kolmanneksi. Tuosta hetkestä on jäänyt hieman traumoja...

2012

Vuoden 2012 Melodifestivalen oli silkkaa euforiaa! Tuleva viisuvoittaja Loreen aiheutti kylmiä väreitä esityksellään, jonka pääsin todistamaan livenä Globenin piippuhyllyltä. Prepaid-saldo meni Loreenin äänestämiseen, eikä suotta! Myöhemmin tämä mystinen nainen valloitti koko Euroopan.

Seuraavana vuonna pääsin Loreenin keikalle Helsinkiin. Tämä kohtaaminen on jäänyt mieleeni lämminhenkisenä ja välittömänä <3 Loreen on niin kaukana diivasta kuin olla vaan voi. Toivottavasti näen hänet vielä uudestaan.

2013

Vuonna 2013 fanityttöiltiin Solnassa! YOHIO aiheutti teinihysteriaa, johon oli helppo yhtyä :D Myös Martin Rolinski ihastutti esityksellään. Kannatti jonottaa nimikirjoituksia, vaikka kohtaaminen YOHIOn kanssa kestikin noin sekunnin. Martinille sentään pääsin juttelemaan. Muistaakseni pahoittelin sitä, että hän ei päässyt finaaliin. Se on mielestäni edelleen sääli!

Myös finaalin lopputulos jätti suuhuni pahan maun. YOHIO oli illan moraalinen voittaja. Uskon yhä, että "Hearbreak hotel" olisi pärjännyt viisuissa paremmin kuin Robin Stjernbergin ulina. Jossittelu ei enää auta, joten täytyy toivoa, että ruotsalaiset valitsevat tuleviin kotikisoihinsa viisaasti. Älkää mokatko tällä kertaa :D

OMG, mikä UMK!

Tämän vuoden UMK ei olisi voinut päättyä kannaltani paremmin. Voiton vei Sandhja, jonka puolesta liputin jo alusta saakka. Finaali oli kovatasoisempi kuin koskaan, olisin kelpuuttanut voittajaksi melkein kenet tahansa! Minulle UMK-finaali oli erityisen upea elämys siksi, että pääsin seuraamaan sitä paikan päälle - median edustajana.

En onnistunut saamaan paikkaa finaalikatsomoon yleisen haun kautta. Onneksi minulle vinkattiin, että pestini OGAE-uutisissa saattaisi oikeuttaa media-akkreditointiin. Laitoinkin hakemuksen Yleisradiolle samantien. Olin iloisesti yllättynyt kun hakemukseni hyväksyttiin. Tehtävänäni oli päivittää Euroviisuklubin Facebook-sivuja reaaliaikaisesti kenraaliharjoitusten ajan.

Saavuin hyvissä ajoin Pasilan Studiotalolle, jonka kahvio toimitti pressikeskuksen virkaa. Kaulaani lätkäistiin pressipassi, pöydällä oli tarjolla virvokkeita ja ruokaakin saimme. Yleisradio kohteli median edustajia silkkihansikkain ;) 

Olen tehnyt toimittajan hommia ihan työkseni, mutta tuolla tunsin itseni enemmän faniksi kuin ammattimaiseksi toimittajaksi :D En kokenut olevani ihan samalla viivalla iltalehtien ja seurojen edustajien kanssa. Monille heistä UMK oli varmaankin vain yksi työkeikka muiden joukossa. Minulle se oli unelmien täyttymys, koska pääsin yhdistämään kaksi rakastamaani asiaa: journalismin ja euroviisut.

Onneksi en ollut ainut fanimedian edustaja, joten saimme sitten yhdessä innostua artisteista :D Pääsin juttelemaan Einin ja Mikael Saaren kanssa, jotka osoittautuivat huipputyypeiksi. Varsinkin Eini oli aivan ihana ja helpostilähestyttävä nainen. Muiden artistien kanssa en rohjennut pyytää yhteiskuvia, mutta Einiä uskalsin lähestyä. Hyvä, että uskalsin!

Pääsin seuraamaan UMK:n kenraaliharjoitusta eturivistä käsin muun median kanssa. Voin sanoa, että vanhan viisufanin sydän sykähti kun Lordi nousi lavalle vetämään "Hard Rock Hallelujahin". Pertti Kurikan Nimipäivät eivät osallistuneet harjoituksiin, joten heitä en nähnyt livenä. Eipä se toisaalta ollut mikään menetyskään... Vaikka Kurikat olivatkin symppiksiä tyyppejä, ei se muuta tosiasiaa, että "Aina mun pitää" on viisuhistorian suurimpia pökäleitä. Onneksi sitä ei tarvinne enää juurikaan kuulla viisuyhteyksissä.

Olin jo varautunut seuramaan finaalin pressitilan television kautta, mutta mahduinkin vielä mukaan green room -katsomoon! Katsomo oli tupaten täynnä ja tunnelma oli juuri niin sekopäinen kuin telkkarista näkyikin :D Tungin istumaan parin Eini-fanin viereen (jos satutte lukemaan tätä, terkkuja!), jotka ottivat minut porukkaansa avosylin vastaan. Minut nakitettiin heiluttelemaan Eini-lakanaa ja laulamaan "Eini Globeniin, Eini Globeniin!" Fanien riemu oli tarttuvaa sorttia. Olimme varmasti yksi kovaäänisimmistä kannustusjoukoista. Pahoittelut heille, jotka joutuivat kärsimään siitä :D

Meitä ohjeistettiin aina heiluttamaan kannatusplakaateja ja hurraamaan lähetyksen siirtyessä green roomin puolelle. Studio-ohjaaja joutui välillä myös hyssyttelemään, kun meteli yltyi liian kovaksi. Ihmettelen vähän, miksei YLE voisi hommata sellaista äänentoistotekniikkaa, jossa yleisön äänet eivät blokkaisi juontajien ääntä? Varmasti muissakin viisukarsinnoissa yleisö pitää mekkalaa, mutta ei se välity samalla tavalla tv-ruutuun. Kai nämäkin ovat rahakysymyksiä?

Oli miten oli, lopputulos oli minulle erittäin mieluinen. Äänestin Sandhjaa, Mikaelia ja Einiä (kuten sanottu, fanien into tarttui :D). Saaran saama puhelinäänipotti on minulle mysteeri. Tällä kertaa olin raatien mukanaolosta vain onnellinen, koska ne torppasivat Saaran voiton. Ei tuolla biisillä ja esityksellä :/ Minulla ei ole mitään Saaraa vastaan artistina. Toivotan hänet avosylin takaisin viisuilemaan paremmalla biisillä!

Sandhja lähtee siis puolustamaan Suomen värejä Tukholmaan. Uskon hänen hurmaavan siellä kaikki hersyvällä, luonnonlapsimaisella olemuksellaan. Nyt kun UMK:t on tältä vuodelta kisailtu, on aina suunnata katse länsinaapuriin. Huomenna kisaillaan Andra chansen ja viikon kuluttua on aika Melodifestivalenin finaalin. Uskallan jo nyt vetää kotiinpäin. Tänä vuonna UMK oli niin kovatasoinen, että sitä on hankala päihittää!

:draamaa: Pasilassa

Moi pitkästä aikaa!

Blogini alkaa taas heräillä viisuhorroksestaan. Siitä tietää, että talvi on tullut, kun:

a) saa näpytellä tekstiä sormet kohmeessa
b) euroviisukarsinnat alkavat

UMK pärähti viikonloppuna toden teolla käyntiin, ja mahtavasti pärähtikin! Pääsin seuraamaan ensimmäistä semifinaalia paikan päälle. Karsintoihin pystyi taas ilmoittautumaan yleisöksi etukäteen. Minun oli tarkoitus jo viime vuonna lähteä Pasilaan, mutta tuolloin flunssa pilasi kaiken. Elin viime viikolla jännityksessä, sillä olin TAAS kipeänä... Viisukarsinnat osuvat kyllä Suomessa siihen pahimpaan flunssakauteen. Onneksi parannuin juuri sopivasti viikonlopuksi.

Ensin muutama sananen tämän vuoden UMK:sta. Se on mielestäni tasoltaan kaikkien aikojen paras! Mukana ei ole ainuttakaan läpip*skaa kappaletta. Tämän vuoden edustaja tulee siis olemaan rutkasti laadukkaampi kuin viimevuotinen ;) Tällä kertaa asetelmat vaikuttavat myös oikeudenmukaisemmilta. YLE ei ole lobannut vain yhtä ainutta artistia, toisin kuin se teki Pertti Kurikan Nimipäivien kanssa. Saara Aaltoa kyllä on nostettu esille, mutta ei mielestäni häiritsevyyteen saakka.

Saaralla oli selvästi eniten faneja Pasilassa. Kaikkialla näkyi "No Fear" -sydänkylttejä, joita Saaran tukijoukot ilmeisesti jakelivat faneille. Myös Pää-Äijien kannattailla oli hienoja shamppanjapullon muotoisia "tikkuilmapalloja" (tai mitä lienevätkään). Olin loppuun asti varma, että Pää-Äijät pääsevät finaaliin. Kuinka ihanaa olikaan olla väärässä!

Minun suosikkini ensimmäisestä erästä olivat Eini ja ClemSO. Harmillisesti ClemSOn live-esitys ei ihan onnistunut vakuuttamaan :/ Biisi on silti huikean erilainen ja aion huudattaa sitä jatkossakin.

Askartelin Einille upean kannatusplakaatin, joka vilahti pari kertaa telkkarissakin :D Pääsin myös kyltteineni UMK:n Instagram-tilille. Woop woop!

Einin finaalipaikka oli siis yllätys, mutta mieluinen sellainen :) Myös Kotkan tyttö Stella Christine yllätti positiivisesti. Hänen biisilleen en edelleenkään syty, koska genre ei vain ole mieleinen. Stellan esitys oli kuitenkin illan ammattimaisin ja tyylikkäin. Mitäs me random mimmit Kotkasta!

UMK-kipinäni roihahti siihen malliin, että haluaisin vielä päästä seuraamaan finaalia. Ilmeisesti sinne voi ilmoittautua myöhemmin, ja teen kyllä kaikkeni, että pääsen paikan päälle!

Tänä vuonna viisufaniutumisestani on kulunut 20 vuotta (!) Sen kunniaksi julkaisen bloginini Facebook-sivulla päivittäin suosikkiviisuni aina niiltä vuosikerroilta, joita olen seurannut. Listaus alkoi eilen, mukaan pääset kun käyt tykkäämässä Euroviisuelämää-blogin FB-sivuja täällä!

PS: Tänä viikonloppuna Suomi kyllä vei Ruotsia ihan 6-0! Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani näin. UMK on todella puhjennut kukkaan :D

Viisulippujen sietämätön kalleus

Torstaina Tukholman viisuliput tulevat myyntiin. Kaveriporukallani oli haaveena lähteä seuraamaan euroviisufinaalia. Olisihan se helppoa ja halpaakin, kun ei tarvitsisi matkustaa länsinaapuria kauemmas. No, olimme väärässä. Majoituksen saaminen osoittautuikin haastavaksi. Meidän olisi pitänyt aktivoitua jo toukokuussa. Hotellit ovat lähestulkoon täyteen buukattuja viisuviikon ajan. Ne, joissa olisi vielä majoituskapasiteettia, ovat hinnoitelleet itsensä pilviin.

Meidän jengimme kohdalla haasteena oli myös se, että olimme kiinnostuneita VAIN itse finaalista. Työ- ja opiskelukuvioiden takia emme pystyisi matkustamaan Tukholmaan katsomaan semifinaaleja tai kenraaliharjoituksia keskellä viikkoa. Myönnän, että minua nuo harkat eivät edes erityisesti kiinnosta.

Euroviisuklubin kautta oli toki mahdollisuus ostaa lippupaketti. Hienoa, että fanit otetaan tällä tavalla huomioon! Meidän tarpeisiimme paketin ostaminen olisi vain ollut liian kallista ja tarpeetonta.

Kaikki kulminoituu rahaan. Joillekin työssäkäyville, hyvin toimeentuleville ihmisille satojen eurojen sijoittaminen viisumatkaan ei varmasti tunnu kukkarossa. Itsekin haaveilen olevani vielä joskus vakaassa taloudellisessa tilanteessa. Nyt kun en ole, joudun priorisoimaan asioita. Valitettavasti viisumatka ei ole nyt listan kärkipäässä rahojeni sijoittamisessa.

Tekee mieli siteerata ABBAa: "money money money, must be funny, in the rich man's world". Turha kuitenkaan surra asiaa, jolle en tällä hetkellä mahda mitään. Toivotan siis Tukholmaan suuntaaville viisukavereilleni huikeaa reissua <3 Minä voin ruveta jo suunnittelemaan kisakatsomoa kotisohvalle ;) 

Breaking the silence

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta! Huomaan, että blogini on saanut uusia tykkääjiä Facebookissa. Kiitos kaikille teille!

Syksy on usein kuollutta aikaa viisuharrastukseni tiimoilta. Tiedän, että joissakin maissa euroviisukarsinnat ovat jo ovella. Ensi vuoden UMK:n juontajatkin julkistettiin. Se ei kuitenkaan vielä kiinnosta minua.

Olen siinä mielessä "huono" euroviisufani, etten jaksa hössöttää viisuista ympärivuotisesti. Monet ystäväni katselevat ja kuuntelevat viisuja koko ajan. He puntaroivat eri vuosikertoja, askartelevat jopa YouTube-videoita omista listauksistaan. Ihailen heidän omistautumistaan, koska minulla ei yksinkertaisesti riitä energia.

Viime vuonna tein sen virheen, että kuuntelin joitakin valittuja kappaleita jopa puoli vuotta ennen varsinaista kilpailua. Tämän takia olin lopen kyllästynyt näihin biiseihin, kun ne esitettiin itse Euroviisuissa. Suurin osa Euroopasta kuuli kappaleet tuolloin vasta ensimmäisen kerran. Minulle ne olivat jo puhkikuluneita.

Tykkään kyllä spekuloida etukäteen, millaisen biisin esimerkiksi Linda Bengtzing esittää ensi vuoden Melodifestivalenissa. Saan kuitenkin tietää sen vasta helmikuussa. Ei haittaa yhtään. Taidan oikeasti pidättäytyä kuuntelemasta kaikkia karsintakappaleita ennen kuin on vuosi 2016. Ei siinä ole mitään järkeä, että ensi vuoden viisuja pääsee kuuntelemaan jo nyt... UMK-kilpailijat julkistetaan vasta tammikuun puolella. Hyvä niin.

Mitä mieltä te olette? Onko siinä järkeä, että jotkut viisukarsinnat alkavat jo nyt? Vai pitäisikö kaikkien maiden odottaa ensi vuoden puolelle?

Pressivastaavana viisuristeilyllä

Eräs vuoden tärkeimmistä tapahtumista on euroviisuristeily. Euroviisuklubi OGAE Finlandin organisoima risteily järkättiin tänä vuonna jo kuudennen kerran. Homma on kasvanut niin suureksi, että faneja saapuu paikalle ympäri maailmaa. Risteilylle osallistuikin arvioiden mukaan viisuilijoita yli 30 maasta! Kyseessä on siis ihan maailmanlaajuisesti yksi suurimmista viisutapahtumista vuosittain :) Iso käsi meidän klubillemme, joka tämän kaiken on saanut aikaan!

Risteilyä tähditti kolme upeaa leidiä: Sonia (Iso-Britannia 1993), Ivi Adamou (Kypros 2012) sekä Sanna Nielsen (Ruotsi 2014). Juontajana toimivat drag artistit Jukka K ja Miss Divet. He vetivät sunnuntaina myös jälleen hulvattoman viisu-show'n, jossa ei annettu armoa kenellekään ;)

Viime vuonna sain kunnian haastatella Softengineä OGAE-uutisiin. Se oli hieno kokemus, joten kysyin olisiko tälläkin kertaa mahdollista tehdä jotain vastaavaa. Sain kokea jotain vielä parempaa. Euroviisuklubin puheenjohtaja Jouni pyysi minua organisoimaan pressipisteen risteilylle. Fanitoimittajat saivat ilmoittautua etukäteen ja pääsivät sitten haastattelemaan artisteja. Minun tehtäväni oli johdattaa artistit pressipisteeseen ja valvoa, että aikataulut pitivät.

Menin siis backstagelle, josta hain ensin Sonian haastateltavaksi. Täytyy myöntää, etten oikein tuntenut kuuluvani lavan taakse, vaikka minulla oli täysi oikeus mennä sinne. Sonialla oli mukana mies ja pieni tytär, jotka seurasivat perheen äitiä haastattelupaikalle.

Pressipiste oltiin sijoitettu Starlight Palacen yläkertaan, mutta siellä oli liian synkkää ja meluisaa. Menimme siis erään toimittajan ehdotuksesta rappukäytävään tekemään haastatteluja. Siellä olikin paremmat olosuhteet, eikä ohikulkenut risteilykansakaan häiriköinyt. Sonian mies joutui hieman hoputtamaan loppuvaiheessa meitä. Ehkäpä perhe halusi jo hyttiin lepäämään.

Sonia viisutoimittajien tentattavana.

Minulta jäi pressihommien takia näkemättä aina keikkojen alkuosat. Ei se kuitenkaan haitannut, koska oli niin mukavaa päästä viettämään aikaa viisuartistien kanssa. Juttelin myös paljon fanitoimittajien kanssa, joita oli tullut paikalle muun muassa Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista. Ivi Adamoun kanssa ei onneksi ollut mikään paniikki aikataulujen suhteen. Ivi jaksoi poseerata fanien kanssa ja jutella kaikille. 

Vasta 21-vuotias Ivi Adamou.  

Illan odotetuin esiintyjä oli Ruotsin oma Sanna Nielsen. Ei ollut epäselvyyttä, kuka nousi yleisön suosikiksi. Rytmikkäät "Sanna! Sanna!" -huudot raikasivat, eikä suosionosoituksille meinannut tulla loppua. Sympaattinen Sanna pääsi kuin pääsikin keikkansa jälkeen poseeraamaan yhteiskuvissa fanien kanssa. Valitettavasti haastatteluille ei ollut aikaa, mitä pahoittelin toimittajille useaan otteeseen. Toivottavasti kukaan ei pettynyt pahasti!

Kiitos ja kumarrus vielä OGAE:n suuntaan! Ensi vuonna risteillään taas, päivämäärä on laitettukin jo kalenteriin ;) Nähdään siis 3.9.2016!

Sanna Nielsen vaikutti häkeltyneen saamastaan suosiosta.

Månsia metsästämässä

Ennen kuin joku ehtii huolestua, otsikkoa ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti ;) Ei tarvitse siis soittaa poliisille ja hankkia stalkkaavalle fanille lähestymiskieltoa.

Perjantaina Måns Zelmerlöw esiintyi Porvoossa, lauantaina hän oli Tammisaaressa. Aivan kuten minäkin. Ystäväni asuu Tammisaaressa, ja kun kuulimme Månsin keikasta, halusimme ehdottomasti mennä paikan pääle. Valitettavasti hinta tuli vastaan. Halvimmat liput maksoivat 52 euroa, mikä tuntui kohtuuttoman kalliilta. Olkoonkin, että samalla hinnalla olisi nähnyt myös Tomas Ledinin.

Oikeastaan kyseessähän oli Tomas Ledinin konsertti. Måns oli aluksi vain yksi lämppäri muiden joukossa. Viisuvoiton jälkeen Månsin status nousi äkkiä "special guest stariksi". Monelle hän oli kuitenkin varmasti illan kohokohta.

Yleensä niin hiljainen Tammisaari näyttäytyi kerrankin eläväisenä ja vilkkaana kaupunkina. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja itse festareille osallistui arvioiden mukaan 6500 henkeä. Aika hemmetin hyvin kaupungille, jossa ei koskaan tapahdu mitään.

Meidän lisäksemme monet olivat keksineet, että musiikki kuului kaduille aivan yhtä hyvin - jollei paremmin. Linnoittauduimme CleanKallen portaille jonkun random mummelin kanssa :D Portailta oli täydellinen näkyvys esiintymislavan takaosaan. Seurasin suurella mielenkiinnolla roudausta - ja yhtäkkiä bongasin Månsin!

Juuri ennen keikan alkua Måns kapusi lavalle. Ei muuta kuin kamera esiin. Tunsin itseni paparazziksi, mutta hei, tätä vartenhan tänne tultiin!

Måns veti hienon setin, jossa kuultiin tietysti MF-hitit "Cara Mia" ja "Hope and glory". Keikan hauskin ja hämmentävin hetki oli, kun Måns ryhtyi vetämään yhteislaulua Allsång på Skansenin henkeen :D Vieressämme seisonut mummo tiesi kertoa, että kappale oli Lasse Berghagenin. Kiitos infosta, minä en kyseistä renkutusta tunnistanut.

Keikka huipentui tietysti "Heroesiin". Viisuvoittajan kuuleminen Tammisaaren kesäillassa oli hieno kokemus! Välkommen åter, Måns ;)

kuva: Måns Zelmerlöwin Facebook-sivu

La det swinge

Hilsen fra Oslo!
Terveiset Norjasta, viikinkien, vuorenpeikkojen ja Ketil Stokkanin luvatusta maasta. Kävimme kaverin kanssa parin päivän lomalla heinäkuun puolessavälissä :) Rakastuin Oslon kauniiseen kaupunkikuvaan ja norjalaisten mutkattomuuteen. Sympaattinen pääkaupunki, jossa voisin mieluusti käydä uudestaankin!

Ilokseni myös Norjan viisumenneisyys näkyi katukuvassa. Eräällä aukiolla oli esillä Norjan historian kannalta merkittäviä uutisia. Bobbysocksin viisuvoitto oli eräs niistä. Ikuisena nollakerholaisena tunnetulle Norjalle ensimmäinen voitto olikin taatusti viisuitsetunnon kannalta tärkeä juttu! :) Lehti on julkaistu euroviisujen jälkeisenä maanantaina, 6.5.1985.

Pyhiinvaelluskohteeni oli Oslo Spektrum, vuoden 1996 viisuareena. Spektrum oli ulkopuolelta yllättävän vaatimaton ja suoraan sanottuna ruma rakennus. Se kuitenkin maastoutui kaupunkikuvaan niin hyvin, ettemme aiemmin tajunneet kävelleemme sen ohitse.

Spektrum on toki edelleen suosittu tapahtumapaikka erilaisille konserteille ja urheilutapahtumille, mutta Euroviisuja siellä tuskin enää järjestettäisiin. Areenalle mahtuu parhaimmillaan 9000 katsojaa, mikä on nykymittakaavassa varsin vähän. Ajat ovat todellakin muuttuneet.

Det är GLOBEN!

Euroviisut tekevät paluun "maailman suurimpaan disco-palloon!" Juuri on julkistettu, että Tukholma isännöi ensi vuoden Eurovision laulukilpailuja. Areenana toimii 16 vuoden tauon jälkeen Ericsson Globe Arena, eli tuttavallisemmin Globen.

Nyt kun isäntäkaupunki on päätetty, omat reissusuunnitelmat konkretisoituvat. Tarkoitukseni on siis yrittää saada liput ensi vuoden viisufinaaliin. OGAE:n lippupakettia tuskin lähden hankkimaan, koska se on kallis, enkä kuitenkaan pääsisi paikalle kaikkiin harjoituksiin sekä semifinaaleihin. Viikonloppureissu Stokiksessa olisi unelmien täyttymys, joten täytynee ryhtyä lippujahtiin sitten kun ne tulevat myyntiin ^_^

OBS!
Arvonta jatkuu vielä 15.7 asti. Kipin kapin osallistumaan, niin huikea viisuaiheinen palkinto voi olla juuri sinun! ;) 

Arvonta!

En olisi uskonut tätä koskaan tapahtuvaksi, mutta blogillani on nyt 100 tykkääjää Facebookissa! Suuri kiitos kaikille blogini seuraajille! ^_^ Rupesin kirjoittamaan tätä blogia sillä ajatuksella, että ehkä muutamia viisufanikavereitani jaksaa kiinnostaa. Nyt lukijajoukko on kasvanut ihan tuntemattomillakin ihmisillä. En tiedä, mistä olette löytäneet blogini pariin, mutta olen jokaisesta lukijasta kiitollinen <3

Lupasin järjestää tämän rajapyykin ylittymisen kunniaksi jotain spesiaalia. Joten täältä pesee:

Tarjolla on euroviisuaiheisia palkintoja kolmelle onnekkaalle!
Sinun tarvitsee vain kommentoida tätä postausta nimimerkillä ja kertoa, millaisia juttuja tahtoisit blogistani lukea.
Arvontaan voi osallistua 30.6. asti.

Onnea matkaan!

Viisukrapula

Minulla on viisuähky. Ei jaksaisi kuunnella tämän vuoden biisejä tai lukea spekulointeja tuomari- ja yleisöäänien jakautumisista. Okei, ilman tuomareita Italia olisi voittanut. Ylivoimaisesti vieläpä. Tuomarit estivät myös Suomen pääsyn finaaliin. Pelkillä yleisöäänillä Pertti Kurikan Nimipäivät oltaisiin nähty lauantain finaalissa.

Turha kuitenkaan jossitella. Ruotsi valittiin voittajaksi ja sillä sipuli. Minulle olisi kelvannut myös Italia. Olin ennen kaikkea tyytyväinen, että Venäjä ei voittanut.

Jotkut ovat kitisseet siitä, että Ruotsi voitti niin lyhyen ajan sisällä uudestaan. Muistellaanpa 90-lukua. Ruotsi ei sentään ole voittanut neljä kertaa viiden vuoden sisällä, kolmena peräkkäisenä vuotena.

Loreenin voittaessa paukuttelin kovasti henkseleitäni, että lähden ehdottomasti Ruotsiin viisuilemaan. Siitä ei sitten tullut mitään. Ensi vuonna uusi yritys! Haluaisin kovasti päästä seuraamaan Euroviisuja paikan päälle.

Nyt kuitenkin pidän hetken viisuista lomaa. Ehkä kohta ei enää kyllötä.

Helpotuksen huokaus

Huh, se ei mennyt jatkoon! Kiitos Eurooppa, että kuulitte oikein! Vielä emme tietenkään tiedä, millaisia pisteitä Suomi on saanut (jos minkäänlaisia), mutta uskallan silti väittää, että PKN ei ole ollut kiinni finaalipaikassa.

Nyt varmaan joku taas vetää palkokasvin nenäänsä. Suomen edustajista kun ei ole saanut tänä keväänä sanoa yhtään poikkipuolista sanaa. Minäkin olen ollut harvinaisen hiljaa viisujen suhteen sosiaalisessa mediassa. Ne kerrat, kun olen arvostellut Suomen biisiä, olen saanut kuraa niskaan. Minut on leimattu suvaitsemattomaksi ja pikkusieluiseksi viisufaniksi, joka haluaa kuulla pelkkää "muovista euroviisumusiikkia". Äänessä ovat olleet sellaiset ihmiset, joita Euroviisut eivät ole aiemmin kiinnostaneet, eivätkä varmaan tämän jälkeen tule kiinnostamaan. Sehän oli nyt eurooppalaisten vika, että Suomea ei ymmärretty. Itse biisillä ja esityksellä ei suinkaan ollut asian kanssa tekemistä.

Myönnän, punk ei ole mieligenreni. En tosiaan kuuntele sitä päivittäin. Silti, on olemassa myös hyvin tehtyä punkia. "Aina mun pitää" ei valitettavasti ollut sitä. Arvostan kuitenkin itse bändiä, koska he tekevät rohkeasti omaa juttuaan, eivätkä välitä muiden mielipiteistä. Hollantilaistoimittajalta lipsahti, että Pertti Kurikan Nimipäivät "eivät ole nättejä". Porukka veti tästä hirveän haloon. PKN sen sijaan vaan nauroi kommentille ja Sami Helle taisi todeta, että heidän ei kuulukaan olla nättejä. Mielensäpahoittajat järkyttyivät taas ihan turhaan.

Summa summarum: PKN on ihan sympaattinen bändi. Toivottavasti jatkavat samaan malliin. Jos kehitysvammaisten asiaa saatiin vietyä nyt eteenpäin, ei kai se väärin ole. Sen sijaan Yleisradion toimintaa paheksun yhä. Muut Suomen karsintojen kisaajat eivät olleet samalla viivalla kuin PKN. Kaikilla pitäisi olla samat lähtökohdat heti kättelyssä. Vieno toivomukseni on, että ensi vuonna keskityttäisiin itse musiikkiin. Sen ei luulisi olevan liikaa vaadittu.

Omat suosikkini eilen olivat Viro, Venäjä ja Tanska. Myös Belgia jäi vaivaamaan hyvällä tapaa mieltäni ja Serbian Bojana huikaisi laulutaidollaan. Ääneni annoin lopulta Viron sympaattiselle duolle. Stig Rästa ja Elina Born toivat voittajien pressiin myös Suomen lipun! Jollain tasolla PKN taisi siis voittaa.

Kuva: Tiina Nuotio / Viisukuppila

Viisuisa viikonloppu Helsingissä

Minä ja Ooppera Skaalan ihana Essi

Lili ja Susie pistivät pystyyn kunnon show'n

Nämä valokuvat kiteyttävät aika lailla viime yön tunnelmat. Terveisiä siis Viking XPRS:n euroviisuristeilyltä!

Eilen oli varsinainen viisupäivä. Ensin pidettiin Euroviisuklubin esikatselutilaisuus Katajanokalla Kino K13-teatterissa. Melkein täysi salillinen faneja saapui paikalle arvioimaan tämän vuoden biisejä. Olen nyt jo onnistunut muodostamaan kappaleista mielipiteen. Taso ei ole yhtä hyvä kuin viime vuonna, mutta kymmenen kärki muodostui kirkkaasti. Pisteitä minulta saivat: Ruotsi, Saksa, Slovenia, Norja, Italia, Australia, Sveitsi, Viro, Malta ja Iso-Britannia.

Myös Viking Linen risteily lähti Katajanokalta. Illan kattaus oli monipuolinen: tietokilpailua, karaokea ja viisu-disco, esiintyjiä toki unohtamatta. Osallistuimme ystäväni Mairen kanssa tietokilpailuun. Päädyimme tasapisteisiin kolmannen henkilön kanssa, mutta arpaonni ratkaisi päävoiton minun edukseni! :D Harmillista kyllä, unohdin voittamani risteilylahjakortin hyttiin. Vielä toivon, että rehellinen siivooja on noukkinut kortin talteen ja saan sen joskus takaisin. Harmittaa tämä sähellys, koska ei sitä joka päivä pääsisi luxus-risteilylle :(

Illan ensimmäinen esiintyjä oli UMK:ssa hurmannut fanien suosikki Ooppera Skaala. Mezzosopraano Essi Luttinen asteli rohkeasti yleisön keskelle ja vakuutti minut täydellisesti läsnäolollaan. Ja se ääni! <3 En aina pidä oopperalaulajien tavasta laulaa, mutta Essin ääni miellyttää korviani.

Ooppera Skaala esitti muistaakseni Vivaldin sävellyksen konemusiikkivivahtein. Visa Oscar sämpläsi myös "Freestyler"-biisiä. Esitys oli kaikin puolin häkellyttävä. Essi oli niin täydellisen itsevarma yleisön edessä. Möllötin suuren osan ajasta haavi auki hämmästyksestä.

Pääsin onnekseni juttelemaan Essin kanssa esityksen jälkeen. Hän kertoi, että syksyllä Ooppera Skaalalta on tulossa isompikin show. Aion ehdottomasti osallistua.

Risteilyn pääesiintyjät olivat "Ruotsin CatCat", sisarukset Lili ja Susie Päivärinta. Bongasimmekin jo Susien matkalla laivaterminaaliin. Siskokset olivat äärimmäisen helposti lähestyttäviä ja hauskoja esiintyjiä. Huomasi kyllä, että heillä on vuosikymmenien kokemus takanaan. Siskosten isä on kotoisin Suomesta, mutta muutti Ruotsiin jo pikkupoikana. Lili ja Susie kertoivat kuitenkin ymmärtävänsä hieman suomea. He myös uskoivat, että suomalaiset pitävät heidän musiikistaan mollivireisten sävellysten vuoksi.

Minä ihastuin Päivärintoihin viimeistään tällä risteilyllä. Niinku nyt pyydetään yleisöä lavalle tanssimaan! Ystäväni oli näiden onnekkaiden joukossa. Meitä myös laulatettiin ja tanssitettiin legendaarisen "Okey okey" -koreografian tahtiin. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin hauskaa keikalla :D Viimeisen biisin aikana Lili ja Susie jalkautuivat fanien pariin tanssilattialle. Yhteiskuvia räpsittiin ja minä sain Susielta lämpimän halauksen. Odottamatonta, mutta mukavaa.

Tämmöisiä viikonloppuja saisi olla enemmän. Kiitos <3

Jollotusten vuosi

Tämän vuoden viisut taitavat olla heikoimmat miesmuistiin. Tai, ehkeivät heikoimmat, mutta mukana on paljon sellaisia biisejä, jotka eivät ole minun makuuni. Vuosi 2015 on erittäin balladipitoinen. Balladit eivät oikein ole kuppini teetä. Kestän kyllä pari hidasta biisiä per vuosi, mutta jos balladeja on parikymmentä, se on jo liikaa...

Toissalauantaina pidettiin Kotkassa epäviralliset esikatselut, jotka kaverini Mikko organisoi. Kuulin suuren osan viisuista ensimmäistä kertaa tuolloin. Musiikkivideot veivät varmasti osan keskittymiskyvystäni muualle, mutta kovinkaan moni kappale ei jättänyt suurta muistijälkeä. Mieleeni jäi epäolennaisia yksityiskohtia videoista, kuten Viron laulajattaren nuolaisu, pelottava Teletappi-herätyskello ja venäläinen, demoninen lapsi.

Jotkut kappaleet erottuivat kuitenkin positiivisesti joukosta. Enpä olisi vielä kuukausi sitten uskonut sanovani, että yksi näistä on SUOMI. Ei, en edelleenkään tykkää "Aina mun pitäästä". (Voiko noin sanoa?) Suomen ehdokas on kuitenkin mieleenpainuva, toisin kuin tusinatavaraballadit.

Tässä nyt joitakin alustavia suosikkejani. Oikeudet muutoksiin pidätetään.

Ruotsi

Slovenia

Saksa

Israel

Edelliseen tekstiin viitaten

Olen saanut tietooni asianhaaroja, jotka ehkä eivät ole lieventäviä, mutta selittävät paljon. En rupea retostelemaan yksityiskohdilla, koska ne eivät oikeasti kuulu kenellekään muulle kuin herralle itselleen.

Hänellä on nyt kuitenkin menossa rankka elämänvaihe, josta hän on jo avautunut julkisesti. En siis enää ihmettele, jos parin suomalaisen jutut eivät ole jaksaneet kiinnostaa. Töykeäähän se saattaa olla, mutta ihan ymmärrettävää.

Vaikka edellisestä tekstistäni saattoi saada katkeran kuvan, toivon Michał Wiśniewskille kaikkea hyvää. Haluan, että hän saa elämänsä kuntoon ja olisi onnellinen. Jätän hänet nyt rauhaan ja tyydyn kuuntelemaan musiikkia, johon alunperin ihastuin. Ei sillä niin väliä, millainen ihminen taustalta löytyy.

Peace!

Kun idoli paljastuu idiootiksi

Kerroin taannoin matkablogissani uskomattomasta reissusta Puolaan. Tapasimme siellä Ich Troje -yhtyeestä tutun Michał Wiśniewskin. Kuten muistanette, Ich Troje on edustanut Puolaa euroviisuissa kahdesti, vuosina 2003 ja 2006. Pidin heidän molemmista viisuistaan paljon, mutta erityisesti vuoden 2003 kappaleesta "Keine Grenzen".

Miten sitten päädyimme Puolaan? Se onkin uskomaton tarina. Tapasimme Michał Wiśniewskin ensimmäisen kerran syyskuussa hänen fanitapaamisessaan Ogrodzieniecissä. Michał hyväksyi meidät Facebook-kavereikseen ja piti yhteyttä ystäväni kanssa. Asia johti toiseen ja meidät kutsuttiin hänen luokseen tekemään haastattelua. Se tuntui aivan hullulta, mutta tartuimme tilaisuuteen.

Reissu oli mahtava ja pääsimme nauttimaan luksuksesta. Meitä kohtaan oltiinkin todella vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Olin hyvin otettu siitä, että sain haastatella ihailemaani artistia. Pidin sitä toimittajan urani kohokohtana ja jutusta tuli hyvä. Lähdimme Puolasta hyvillä fiiliksillä.

Mikä sitten meni vikaan? En tiedä. Michał lupasi lähettää minulle valokuvia itsestään juttua varten. Kyselin niiden perään parikin kertaa, mutta viesteihini ei reagoitu. Myös ystäväni yhteydenotot ignoroitiin herra Wiśniewskin taholta useaan otteeseen. Aiemmin meille oltiin sanottu, että voisimme soittaa ja tekstata koska tahansa, jos on jotain asiaa. Tämä ei ilmeisesti enää päde. Emme ymmärrä, mitä muka olemme tehneet suututtaaksemme hänet.

Ignooraminen on tässä pahinta. Olisi paljon reilumpaa, jos meille sanottaisiin suoraan: "Te olette ärsyttäviä, jättäkää minut rauhaan." Se olisi ihan OK. Nyt vain tuntuu hämmentävältä, koska emme tajua tätä tilannetta.

Tarkoitukseni ei ole loata Wiśniewskin mainetta, sen hän on jo tehnyt itse. Kovinkaan moni puolalainen ei ota häntä enää vakavasti. Palstamillimetrejä on kertynyt varmaan enemmän kuin Matti Nykäsellä ja Johanna Tukiaisella yhteensä. Tiesin kyllä, että hän on kiistanalainen persoona, mutta oletin lööppien olevan vain mustamaalausta. Nyt en enää usko siihen.

Mikä minua sitten eniten risoo? Varmaankin se, että aiemmin ihailemani ihminen osoittautui oikeassa elämässä moukaksi. Puolalaiset fanit vaikuttavat näkevän Michał Wiśniewskin ruusunpunaisten lasien läpi. Me kohtasimme nyt rankan totuuden, enkä tiedä pystynkö toipumaan tästä ikinä.

Melloparty hos mig

Melodifestivalen-kiertue on nyt saatu päätökseen. Matkalipun Wieniin voitti odotetusti iki-ihana Måns Zelmerlöw kappaleellaan "Heroes". Eihän tuosta voi sanoa muuta kuin VAU! Ystäväni on aivan vakuuttunut, että ensi vuonna viisuillaan Ruotsissa. Eipä minulla olisi mitään sitä vastaan. Malmön viisut jäivät väliin, mutta näitä kisoja en kyllä missaisi!

Pidimme kaverien kanssa finaalikatsojaiset luonani. Innostuin Ruotsi-teemasta vähän liiankin kanssa ;) Ruokalistalla oli muun muassa "G:sons Godbitar", "Estelles Prinsesstårta" ja muuta ruotsalaishenkistä purtavaa. Koristeluissakin mopo taisi karata käsistä...

Meillä oli myös oma pisteytys illan kappaleista. Lopputulos oli voittajan osalta ylivoimainen, mutta muuten sijoitukset poikkesivat aika lailla virallisista tuloksista.

1. Samir & Viktor: Groupie 14
2. JTR: Building it up 14
3. Dinah Nah: Make me (La la la) 32
4. Jon Henrik Fjällgren: Jag är fri (Manne liem frije) 28
5. Jessica Andersson: Can't hurt me now 4
6. Måns Zelmerlöw: Heroes 41
7. Linus Svenning: Forever starts today 16
8. Isa: Don't stop 6
9. Magnus Carlsson: Möt mig i Gamla stan 23
10. Eric Saade: Sting 20
11. Mariette: Don't stop believing 22
12. Hasse Andersson: Guld och gröna skogar 12

Olin järkyttynyt Dinah Nahin alhaisesta sijoituksesta. Toki se oli finaalin huonoin... Ruotsalaiset eivät selvästikään tajunneet kappaleen hittipotentiaalia... Hasse Anderssonin kansansuosiota en myöskään ymmärrä. No, ehkä minun ei tarvitsekaan.

Viisufanien parissa ollaan pari viime vuotta oltu sitä mieltä, että Mellojen musiikillinen taso on laskenut. Vuosi 2015 olikin mielestäni kovatasoisempi kuin pari viime vuotta. Ehkä kappalemäärän supistaminen teki ihan hyvää kilpailulle :)

Toivon Ruotsille menestystä täydestä sydämestäni. Harmi, että samaa en voi sanoa Suomen kappaleesta.

Aina mun pitää pettyä

Viimeiseen asti toivoin ihmettä. Kansalaisraatien pisteet herättivät toivon kipinän: Jospa Suomen kansa kuulisi oikein! Ehkä tämä ei olisikaan niin läpihuutojuttu. Pisteidenlaskun aikana toiveeni lässähtivät kuin pannukakku.

Eipä sillä, että lopputulos olisi oikeasti ollut yllätys. Tämä oli PKN:n kisa alusta alkaen. Yle teki harvinaisen selväksi, kenet Euroviisuihin pitäisi lähettää. Mediassa ei nähty tai kuultu UMK-aiheista juttua ilman mainintaa Kurikan pojista. Kansan syvät rivit tottelivat Ylen käskyä kiltisti, sillä kukapa ei haluaisi tuntea itseään suvaitsevaiseksi ja hyväksi ihmiseksi edes hetken ajan? Pieni sädekehän kiillotus teki varmasti terää. 

Mielestäni suvaitsevaisuutta ei nimittäin ole se, että ratsastetaan kehitysvammaisuudella. Kehitysvammaiset ovat samanarvoisia ihmisiä kuin ketkä tahansa muutkin. Olisi reilumpaa heitä kohtaan, että oltaisiin rehellisiä. Nimittäin kaikki positiiviset kommentit, joita olen lukenut ovat liittyneet yksinomaan BÄNDIIN. Pojat ovat sympaattisia, heidän edustusmatkansa on mahtava juttu. Tämä on loistava kannanotto suvaitsevaisuuden puolesta.

Entäs se biisi? Kuinka moni voi rehellisesti sanoa, että "Aina mun pitää" oli eilisillan paras sävellys? Edes omassa vaikeasti lähestyttävässä genressään? Punk ei ole koskaan lukeutunut suomalaisten lempimusiikkiin, enkä osaa uskoa että se on sitä nytkään.

Toivotan punk-pojille onnea matkaan. Sitä he tulevat tarvitsemaan, jos mielivät päästä semifinaalista jatkoon. Monilla eilisillan biiseistä olisi ollut siihen parempi mahdollisuus.